Nero ja Paavali vastakkain

Paavali Neron edessä - kuinka jyrkkä vastakohta-asetelma. Korskea hallitsija, jonka edessä Jumalan miehen tuli vastata uskostaan, oli saavuttanut maallisen mahdin, arvovallan ja vaurauden huipun sekä rikoksen ja pahuuden syvimmät syöverit. Vallassa ja suuruudessa hän oli vailla vertaistaan. Ei ollut ketään, joka olisi asettanut hänen arvovaltansa kyseenalaiseksi, ei ketään, joka olisi vastustanut hänen tahtoaan. Kuninkaat laskivat kruununsa hänen jalkojensa juureen. Voimak- kaat armeijat marssivat hänen komentonsa mukaisesti, ja hänen laivastonsa purjehtivat voitokkaina. Hänen patsaansa oli pystytetty oikeussaleihin, ja senaattorien säädökset ja tuomarien päätökset olivat vain hänen tahtonsa toistoa. Miljoonat osoittivat kuuliaisuutta hänen määräyksilleen. Neron nimi vapisutti koko maailmaa. Hänen epäsuosioonsa joutuminen merkitsi omaisuuden, vapauden tai suorastaan hengen menetystä, ja hänen suuttumustaan pelättiin enemmän kuin ruttoa.AO6 338.4

Vailla rahaa, vailla ystäviä, vailla neuvojaa iäkäs vanki seisoi Neron edessä. Keisarin kasvot heijastivat häpeällistä kuvaa hänen sisimmässään riehuvista himoista, kun taas syytetyn kasvot kuvastivat sydäntä, joka oli saavuttanut rauhan Jumalan kanssa. Paavali oli saanut kokea köyhyyttä, kieltäymystä ja kärsimystä. Huolimatta alituisista vääristelyistä, syytöksistä ja herjauksista, joilla hänen vihollisensa olivat koettaneet pelotella häntä, hän oli pelottomasti pitänyt ylhäällä ristin lippua. Mestarinsa tavoin hän oli ollut koditon kulkija, ja hänen tavallaan hän oli elänyt siunaukseksi ihmisille. Kuinka saattoi Nero, oikukas, kiivas, hillitön hirmuvaltias, ymmärtää tai arvostaa tämän Jumalan miehen luonnetta ja vaikuttimia?AO6 339.1

Valtava sali oli tupaten täynnä uteliasta, kärsimätöntä väkeä, joka aaltoili ja tungeksi etualalle nähdäkseen ja kuullakseen kaiken, mitä tulisi tapahtumaan. Paikalla oli ylhäisiä ja alhaisia, rikkaita ja köyhiä, oppineita ja oppimattomia, ylpeitä ja nöyriä, kaikki tyynni vailla todellista tietoa elämän ja pelastuksen tiestä.AO6 339.2

Juutalaiset esittivät Paavalia vastaan vanhat syytökset kapinoinnista ja harhaoppisuudesta, ja sekä juutalaiset että roomalaiset syyttivät häntä siitä, että hän oli muka yllyttänyt polttamaan kaupungin. Näiden syytösten sinkoillessa Paavali säilytti murtumattoman tyyneytensä. Kansa ja tuomarit katselivat häntä hämmästyneinä. He olivat olleet läsnä monissa oikeudenkäynneissä ja katselleet monia rikollisia, mutta mil-loinkaan he eivät olleet nähneet ketään yhtä pyhän tyyneyden vallassa kuin tuo vanki heidän edessään. Tuomareiden ankarat katseet, jotka olivat tottuneet tulkitsemaan vankien ilmeitä, etsivät Paavalin kasvoista turhaan merkkejä syyllisyydestä. Kun hänelle annettiin lupa puolustautua, kaikki kuuntelivat suurella kiinnostuksella.AO6 339.3