Kristuksen nimessä ja voimassa

Opetuslasten tuli suorittaa työtänsä Kristuksen nimessä. Heidän jokaisen sanansa ja tekonsa tuli kiinnittää huomio hänen nimeensä ja osoittaa, että siinä on se elämän voima, jonka avulla syntiset voivat pelastua. Heidän uskonsa tuli keskittyä häneen, joka on armon ja voiman alkulähde. Hänen nimessään heidän tuli esittää pyyntönsä Isälle, ja he saisivat vastauksen. Heidän tuli kastaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen ni-meen. Kristuksen nimen tuli olla heidän tunnussanansa, tuntomerkkinsä, yhdyssiteensä, toimivaltuutensa ja menestyksensä tae. Mitään ei tullut tunnustaa hänen valtakunnassaan ilman hänen nimeään ja hyväksymistään.AO6 23.4

Kun Kristus käski opetuslapsiaan lähtemään hänen nimessään kokoamaan seurakuntaan kaikki jotka uskovat, hän selvästi velvoitti heidät noudattamaan yksinkertaisuutta. Mitä vähemmän olisi kerskailua ja komeilua, sitä suuremmaksi tulisi heidän hyvä vaikutuksensa. Opetuslasten tuli puhua yhtä yksinkertaisesti kuin Kristus oli puhunut. Heidän tuli tähdentää kuulijoilleen häneltä kuulemiaan opetuksia.AO6 24.1

Kristus ei sanonut opetuslapsilleen, että heidän työnsä olisi help-poa. Hän osoitti heille, miten laaja pahuuden liittoutuma oli järjes-täytynyt heitä vastaan. He joutuisivat taistelemaan »hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa» (Ef. 6:12). Mutta heitä ei jätettäisi taistelemaan yksin. Hän vakuutti heille olevansa heidän kanssaan; ja jos he etenisivät uskossa, Kaikkivaltias suojaisiAO6 24.2

heidän kulkuaan. Hän kehotti heitä olemaan rohkeita ja lujia, sillä heidän mukanaan oli oleva hän, joka oli enkeleitäkin mahtavampi - taivaan sotajoukkojen Päämies. Hän huolehti kaikesta, mikä heidän työnsä suorittamiseksi oli tarpeen, ja otti vastatakseen sen menestyksestä. Jos he vain noudattivat hänen sanaansa ja työskentelivät hänen yhteydessään, he eivät voineet epäonnistua. Menkää kaikkeen maailmaan, hän kehotti heitä. Menkää asutun maailman uloimmillekin rajoille varmoina siitä, että minä olen sielläkin teidän kanssanne. Työskennelkää uskoen ja luottaen, sillä koskaan ei tule aikaa, jolloin minä hylkäisin teidät. Minä olen aina teidän kanssanne, autan teitä täyttämään velvollisuutenne, opastan, lohdutan, pyhitän, tuen teitä ja annan teidän menestyä pyrkimyksissänne puhua niin, että toisten huomio kiinnittyisi taivaaseen.AO6 24.3

Kristus suoritti ihmisen hyväksi täydellisen uhrin. Sovituksen ehto tuli täytetyksi. Tehtävä, jota varten hän oli tullut tähän maailmaan, oli tullut suoritetuksi. Hän oli voittanut saatanalta valtakunnan ja tullut kaiken perilliseksi. Hän oli menossa Jumalan valtaistuimen luo saamaan osakseen taivaan joukkojen kunnioituksen. Rajattomalla arvovallalla hän julisti opetuslapsille heidän tehtävänsä: »Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä mail- man loppuun asti» (Matt. 28: 19, 20). Juuri vähän ennen lähtöään opetuslasten luota Kristus vielä kerran selvästi esitti valtakuntansa luonteen. Hän palautti heidän mieleensä seikkoja, joita hän oli aikaisemmin maininnut siitä. Hän selitti, ettei hän aikonut perustaa tähän maailmaan ajallista valtakuntaa. Hänen ei ollut määrä hallita maallisena yksinvaltiaana Daavidin valtaistuimella. Kun opetuslapset kysyivät: »Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?» hän vastasi: »Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut» (Ap.t.l: 6, 7). Heidän ei tarvinnut nähdä pitemmälle tulevaisuuteen, kuin hänen ilmoituksensa auttoivat heitä näkemään. Heidän tehtävänään oli evankeliumin julistaminen.AO6 24.4

Opetuslapset menettäisivät Kristuksen näkyvän läsnäolon, mutta he saisivat uutta voimaa. Heille annettaisiin Pyhä Henki täyteydessään sinetöimään heidät tehtäväänsä. »Ja katso», sanoi Vapahtaja, »minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta» (Luuk. 24: 49). »Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen. — Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka» (Ap.t. 1: 5, 8).AO6 25.1

Vapahtaja tiesi, ettei johdon-mukaisinkaan todistelu sulattaisi kovia sydämiä eikä pääsisi tun-keutumaan maailmallisuuden ja itsekkyyden kovan kuoren läpi. Hän tiesi, että opetuslasten täytyi saada apua taivaasta ja että evankeliumi pääsisi vaikuttamaan vain niiden julistamana, joiden sydän oli lämmennyt ja esitys tullut kaunopuheiseksi sen perusteella, että he olivat elävästi tunteneet hänet, joka on tie, totuus ja elämä. Opetuslapsille uskottu tehtävä vaati erinomaista tehokkuutta, sillä pahuuden hyökyaalto syöksyi heitä vastaan syvänä ja voimakkaana. Pimeyden joukot olivat valppaan ja päättäväisen johtajan komennuksessa, ja Kristuksen seuraajat saattoivat taistella oikeuden puolesta vain sen avun turvin, jota Jumala Henkensä välityksellä antaisi heille.AO6 25.2

Kristus sanoi opetuslapsilleen, että heidän tuli aloittaa työnsä Jerusalemista. Hänen hämmästyttävä uhrinsa ihmissuvun puolesta oli tapahtunut tuossa kaupungissa. Siellä hän ihmisyyteen verhottuna oli vaeltanut ja puhunut ihmisten kanssa, ja muutamat olivat tajunneet, miten lähelle maata taivas oli tullut. Siellä hänet oli tuomittu ja ristiinnaulittu. Jerusalemissa oli monia, jotka salaa uskoivat Jeesus Nasaretilaisen olevan Messias, sekä monia pappien ja hallitusmiesten pettämiä. Heille oli evankeliumi julistettava. Heitä piti kehottaa parannukseen. Se ihmeellinen totuus oli tehtävä selväksi, että synnit voitiin saada anteeksi vain Jeesuksen kautta. Ja opetuslasten saarna vaikuttaisi syvimmin juuri nyt, kun viime viikkojen järkyttävät tapahtumat olivat kuohuttaneet koko Jerusalemia.AO6 25.3

Toimintansa aikana Jeesus oli jatkuvasti tähdentänyt opetuslapsille, että heidän tuli olla yhtä hänen kanssaan hänen pyrkiessään vapauttamaan maailmaa synnin orjuudesta. Kun hän lähetti ensin kaksitoista ja myöhemmin seitsemänkymmentä julistamaan Jumalan valtakuntaa, hän opetti heille, että heidän tuli levittää toisille tietoa siitä, mitä hän oli ilmoittanut heille. Kaikessa toiminnassaan hän harjoitti heitä henkilökohtaiseen työhön, joka laajenisi heidän joukkonsa kasvaessa ja lopulta saavuttaisi maan ääret. Viimeisenä opetuksena seuraajilleen hän sanoi, että heille oli uskottu ilosanoma pelastuksesta julistettavaksi maailmalle.AO6 26.1