Kokouksen päätös

Tässä tapauksessa Jaakob näyttää olleen henkilö, joka oli valittu julistamaan neuvoston tekemän Päätöksen. Hän oli sitä mieltä, ettei seremonialakia, etenkään ei ympärileikkausta, pitänyt vaatia Pakanoilta tai edes suositella heille. Jaakob pyrki tähdentämään veljilleen sitä, että kääntyessään Jumalan puoleen pakanat olivat tehneet suuren muutoksen elämässään ja että oli hyvin huolellisesti varottava rasittamasta heitä vähemmän merkittävillä hämmentävillä ja kiistanalaisilla kysymyksillä, jotteivät he lannistuisi vaeltaessaan Kristuksen tietä.AO6 139.4

Pakanakäännynnäisten tuli kuitenkin luopua sellaisista tavoista, jotka olivat ristiriidassa kristillisten periaatteiden kanssa. Niinpä apostolit ja vanhimmat päättivät neuvoa kirjeitse pakanoita pidättymään epäjumalille uhratuista ruoista, haureudesta, kuristamalla teurastettujen eläinten lihasta sekä verestä. Heitä tuli kehottaa pitämään käskyt ja viettämään pyhää elämää. Heille tuli myös vakuuttaa, etteivät ympärileikkauksen sitovuutta julistavat henkilöt olleet saaneet tällaiseen julistukseen valtuutta apostoleilta.AO6 139.5

Paavalia ja Barnabasta suositeltiin heille miehinä, jotka olivat vaarantaneet henkensä Herran tähden. Juudas ja Silas lähetettiin näiden apostolien mukaan ilmoittamaan pakanoille suullisesti neuvoston päätöksestä: »Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin.» Mainitut neljä Jumalan palvelijaa lähetettiin Antiokiaan mukanaan kirje ja viesti, jonka oli määrä tehdä loppu kaikesta kiistelystä; sillä julistuk- sen oli antanut korkein auktoriteetti maan päällä.AO6 139.6

Tämän asian ratkaissut neuvosto koostui apostoleista ja opettajista, jotka olivat vaikuttaneet erityisen merkittävästi juutalaisten ja pakanoiden muodostamien kristillisten seurakuntien syntyyn, ynnä eri paikkakunnilta valituista edustajista. Vanhimpia Jerusalemista ja valtuutettuja Antiokiasta oli läsnä, ja vaikutusvaltaisimmat seurakunnat olivat edustettuina. Neuvosto osoitti toimissaan valistunutta arvostelukykyä ja Jumalan tahdosta perustetulle kirkolle soveliasta arvokkuutta. Harkinnan jälkeen kaikki osanottajat tajusivat, että Jumala oli itse ratkaissut tämän kiistanalaisen kysymyksen suomalla pakanoille Pyhän Hengen. He ymmärsivät, että heidän tehtävänään oli noudattaa Hengen ohjausta.AO6 140.1