Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Alfa Ja Omega, vol. 6 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Stefanuksen puolustuspuhe

    Kun Stefanukselta kysyttiin, pitivätkö häntä vastaan esitetyt syytökset paikkansa, hän aloitti puolustuspuheensa selkeällä, vaikuttavalla äänellä, joka kaikui läpi neuvoston salin. Sanoin, jotka pitivät koolla olijat ikään kuin lumouksen vallassa, hän ryhtyi kertaamaan Jumalan valitun kansan historiaa. Hän osoitti olevansa perusteellisesti selvillä juutalaisesta jumalanpalvelusjärjestelmästä ja sen hengellisestä tulkinnasta, joka oli nyt tullut tiettäväksi Kristuksen välityksellä. Hän toisti Mooseksen sanat, jotka ennustivat Messiaasta: »Profeetan minun kaltaiseni, Jumala on teille herättävä teidän veljienne joukosta.» Hän teki tiettäväksi oman kuuliaisuutensa Jumalalle ja juutalaisten uskolle, joskin hän osoitti, ettei laki, jota juutalaiset pitivät pelastuksensa perustana, ollut kyennyt varjelemaan Israelia epäjumalanpalvelukselta. Hän yhdisti Jeesuksen Kristuksen kaikkeen juutalaisten historiaan. Hän mainitsi Salomon rakennuttamasta temppelistä ja sekä Salomon että Jesajan sanoista: »Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä huoneissa; sillä näin sanoo profeetta: ‘Taivas on minun valtaistuimeni ja maa minun jalkojeni astinlauta; minkäkaltaisen huoneen te minulle rakentaisitte, sanoo Herra, tai mikä paikka olisi minun leposijani? Eikö minun käteni ole tätä kaikkea tehnyt?’»AO6 70.3

    Stefanuksen lausuttua nämä sanat kansassa kävi kohahdus. Kun hän yhdisti Kristuksen profetioihin ja puhui temppelistä kuvatulla tavalla, pappi repäisi viittansa kauhistusta teeskennellen. Stefanukselle tämä teko oli merkkinä siitä, että hänen äänensä vaiennettaisiin iäksi. Hän näki vastustuksen, joka hänen sanojaan koh- tasi, ja tiesi, että hän oli esittämässä viimeistä todistustaan. Vaikka hänen saarnansa oli vielä kesken, hän päätti sen äkkiä.AO6 70.4

    Irrottautuen historiallisista tapahtumista, joiden kulkua hän oli kuvannut, ja kääntyen hurjistuneiden tuomareittensa puoleen hän huudahti: »Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä - niinkuin teidän isänne, niin tekin. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet, te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet.»AO6 71.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents