Ansiotyötä epäluulojen välttämiseksi

Käydessään ensi kertaa Korintissa Paavali huomasi joutuneensa sellaisten ihmisten pariin, jotka suhtautuivat epäluuloisesti muukalaisten vaikuttimiin. Rannikon kreikkalaiset olivat innokkaita kauppamiehiä. He olivat niin tot- tuneita keinotteluun liiketoiminnassa, että olivat alkaneet uskoa liikevoiton saamisen olevan jumalallista ja rahan ansaitsemisen suositeltavaa keinolla millä hyvänsä. Paavali oli selvillä heidän luonteenlaadustaan, eikä hän halunnut antaa heille minkäänlaista aihetta sanoa, että hän saarnasi evankeliumia rikastuakseen. Hän olisi voinut perustellusti vaatia apua korinttilaisilta uskovilta; mutta tästä oikeudestaan hän oli valmis luopumaan, jottei hänen hyödyllisyyttään ja menestystään sananpalvelijana haittaisi sellainen aiheeton epäilys, että hän saarnasi evankeliumia rahasta. Hän pyrki poistamaan kaikki vää-rinkäsitysten aiheet, jottei hänen sanomansa menettäisi voimaansa.AO6 242.4

Pian Korinttiin saapumisensa jälkeen Paavali »tapasi erään Akylas nimisen juutalaisen, joka oli Pontosta syntyisin ja äsken tullut Italiasta, ja hänen vaimonsa Priskillan”. Näillä oli »sama ammatti» kuin hänellä. Klaudiuksen säädöksellä, jonka mukaan kaikkien juutalaisten oli poistuttava Roomasta, Akylas ja Priskilla olivat joutuneet karkotetuiksi ja saapuneet Korinttiin, jossa ryhtyivät harjoittamaan telttojen val-mistusta. Paavali otti heistä selvää, ja saatuaan tietää, että he Pelkäsivät Jumalaa ja pyrkivät karttamaan niitä turmelevia vaikutteita, jotka heitä ympäröivät, »jäi hän heidän luoksensa» ja teki työtä. »Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan» (Ap.t. 18: 2-4).AO6 243.1

Myöhemmin Silas ja Timoteus littyivät Paavaliin Korintissa. Nämä veljet toivat työn tukemiseksi varoja Makedonian seurakunnilta.AO6 243.2

Toisessa kirjeessään, jonka Paavali kirjoitti Korintin uskovaisille sen jälkeen kun oli perustanut sinne vahvan seurakunnan, hän tarkasteli sitä, kuinka oli elänyt heidän keskuudessaan. »Olenko tehnyt syntiä siinä», hän kysyi, »että - alentaessani itseni, jotta te ylenisitte - olen ilmaiseksi julistanut teille Jumalan evankeliumia? Muita seurakuntia minä riistin, ottaessani heiltä palkkaa palvellakseni teitä. Kun olin teidän luonanne ja kärsin puutetta, en rasittanut ketään. Sillä mitä minulta puuttui, sen täyttivät veljet, jotka tulivat Makedoniasta; ja kaikessa minä varoin olemasta teille rasitukseksi, ja olen vastakin varova. Niin totta kuin Kristuksen totuus on minussa, ei tätä kerskausta minulta riistetä Akaian maanäärissä» (2 Kor. 11: 7-10).AO6 243.3

Paavali selittää, miksi hän oli menetellyt tällä tavoin Korintissa. Hän oli halunnut ehkäistä kaiken moitteen aiheen »niiltä, jotka aihetta etsivät» (2 Kor. 11: 12). Samalla kun hän oli valmistanut telttoja, hän oli huolehtinut uskollisesti myös evankeliumin julistamisesta. Hän itse toteaa työstään: »Onhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja voimateoilla.» Ja hän lisää: »Sillä missä muussa te olette jääneet muita seurakuntia vähemmälle kuin siinä, etten minä puolestani ole rasittanut teitä? Antakaa minulle anteeksi tämä vääryys. Katso, kolmannen kerran minä nyt olen valmis tule- maan teidän tykönne, enkä ole oleva teille rasitukseksi; sillä minä en etsi teidän omaanne, vaan teitä itseänne. - -Ja minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi» (2 Kor. 12: 12-15). Sinä pitkänä ajanjaksona, jolloin hän palveli Efesoksessa, missä hän kolmen vuoden ajan suoritti tarmokasta evankelioimistyötä kaikkialla noilla seuduin, Paavali harjoitti jälleen ammattiaan. Efesoksessa samoin kuin Korintissakin apostolia ilahduttivat läsnäolollaan Akylas ja Priskilla, jotka olivat seuranneet häntä hänen palatessaan Aasiaan toisen lähetysmatkansa päättyessä.AO6 243.4

Jotkut vastustivat sitä, että Paavali uurasti käsillään, ja selittivät, ettei se sopinut evankeliumin palvelijalle. Miksi Paavali, mitä korkea-arvoisin Sananpalvelija, yhdisti tällä tavoin käsityöammatin sanan saarnaamiseen? Eikö työntekijä ollut palkkansa arvoinen? Miksi hän käytti telttojen valmistukseen aikaa, joka olisi kaiken todennäköisyyden mukaan voitu käyttää hyödyllisemminkin?AO6 244.1