Paavali Arabiassa

Vastustus kasvoi niin raivokkaaksi, ettei Paavali voinut jatkaa toi-mintaansa Damaskoksessa. Taivaallinen sanansaattaja kehotti häntä lähtemään pois joksikin aikaa, ja niinpä hän meni »pois Arabiaan» (Gal. 1: 17), mistä hän löysi turvapaikan.AO6 89.3

Siellä erämaan yksinäisyydessä Paavalilla oli runsaasti mahdolli-suuksia hiljaiseen tutkisteluun ja mietiskelyyn. Hän tarkasteli mennyttä vaellustaan ja katui sitä syvästi. Hän etsi Jumalaa kaikesta sydämestään eikä levännyt ennen kuin tiesi varmasti, että hänen katumuksensa oli hyväksytty ja hänen syntinsä annettu anteeksi. Hän halusi saada varmuuden siitä, että Jeesus olisi hänen kanssaan hänen tulevassa palvelustoiminnassaan. Hän tyhjensi sielunsa niistä ennakkoluuloista ja perinnäiskäsityksistä, jotka olivat tähän asti ohjanneet hänen elä-määnsä, ja vastaanotti opetusta totuuden Lähteeltä. Jeesus oli yhteydessä häneen ja juurrutti hänet uskoon suoden hänelle runsain niitoin viisautta ja armoa.AO6 89.4

Kun ihmisen mieli joutuu kosketuksiin Jumalan mielen kanssa, äärellinen Äärettömän kanssa, niin tapahtuman vaikutus ruumiiseen, mieleen ja sieluun on mittaamaton. Tällainen yhteys on parasta kasvatusta. Se on Jumalan oma kasvatusmenetelmä. »Tee siis sovinto - - hänen kanssaan» (Job 22: 21) - siinä hänen sanomansa ihmiskunnalle.AO6 90.1

Se vakava velvollisuus, jonka Paavali oli saanut keskustellessaan Ananiaan kanssa, painoi yhä raskaampana hänen sydäntään. Kun Paavali oli kuullut sanat: »Saul, veljeni, saa näkösi jälleen» ja ensimmäisen kerran katsonut tuon hurskaan miehen kasvoihin, Ananias oli lausunut hänelle Pyhän Hengen innoittamana: »Meidän isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen suunsa äänen; sillä sinä olet oleva hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen todistaja, mitä olet nähnyt ja kuullut. Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi» (Ap.t. 22: 13-16).AO6 90.2

Nämä sanat olivat yhtäpitävät niiden sanojen kanssa, jotka Jeesus itse oli lausunut pysäyttäessään Sauluksen Damaskoksen tiellä: »Sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn. Ja minä pelastan sinut sekä oman kansani että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa» (Ap.t. 26:16-18).AO6 91.1

Pohtiessaan näitä asioita mielessään Paavali ymmärsi yhä selkeämmin, mitä oli olla »Kristuksen Jeesuksen kutsuttu apostoli Jumalan tahdosta» (1 Kor. 1: 1). Hänen kutsumuksensa ei ollut tullut »ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan» (Gal. 1: 1). Edessä olevan työn suuruus sai hänet tutkimaan ahkerasti pyhiä kirjoituksia, jotta hän kykenisi saarnaamaan evankeliumia - »ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi» , vaan niin että hänen julistuksensa olisi »Hengen ja voiman osoittamista» sekä niin ettei hä- nen kuulijoittensa usko »perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan» (1 Kor. 1: 17; 2:4, 5).AO6 91.2

Kirjoituksia tutkiessaan Paavali totesi, ettei Jumala ollut eri aikoina kutsunut »monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä» (1 Kor. 1: 26-29). Ja niinpä tarkastellessaan maailman viisautta ristin valossa Paavali päätti »olla - tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna» (1 Kor. 2: 2).AO6 92.1

Myöhemmin palvelustoimintansa aikana Paavali ei milloinkaan unohtanut viisautensa ja voimansa Lähdettä. Kuulkaa, miten hän yhä, vuosia myöhemmin, julistaa: »Elämä on minulle Kristus» (Fil. 1: 21). Ja vielä: »Minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki -että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden» (Fil. 3: 8-10).AO6 92.2