Luku 47—Viimeinen vangitseminen

Työ, jota Paavali suoritti seurakuntien keskuudessa päästyään Roomassa vapaaksi, ei jäänyt hänen vihollisiltaan huomaamatta. Siitä lähtien, kun Neron toimeenpanemat vainot olivat alkaneet, kristityt olivat olleet kaikkialla lainsuojaton lahko. Jonkin ajan kuluttua ne juutalaiset, jotka eivät olleet omaksuneet kristinuskoa, keksivät syyttää Paavalia siitä, että hän muka oli yllyttänyt polttamaan Rooman. Kukaan heistä ei hetkeäkään uskonut Paavalin syyllisyyteen, mutta he tiesivät, että tällainen syytös perusteettomuudestaan huolimatta sinetöisi hänen tuomionsa. Heidän toimestaan Paavali vangittiin uudelleen ja vietiin kiireesti viimeiseen vankeuteensa.AO6 336.1

Toisella matkallaan Roomaan Paavalilla oli seurassaan useita entisistä työtovereistaan; toisetkin halusivat hartaasti jakaa hänen kohtalonsa, mutta hän ei sallinut heidän vaarantaa henkeään. Tulevaisuudennäkymät olivat paljon epäsuotuisammat kuin hänen edellisen vankeutensa aikaan. Neron toimeenpanemat vainot olivat suuresti vähentäneet kristittyjen määrää Roomassa. Tuhannet olivat kokeneet marttyyrikuoleman uskonsa tähden, monet olivat poistuneet kaupungista, ja jäljelle jääneet olivat sangen masentuneita ja peloissaan.AO6 336.2

Roomassa Paavali pantiin synkkään vankityrmään, jonne hän jäisi, kunnes hänen taipaleensa olisi lopussa. Syytettynä yllytyksestä mitä alhaisimpaan ja hirveimpään kaupunkia ja kansakuntaa vastaan tehtyyn rikokseen hän oli yleisen inhon kohteena.AO6 336.3

Ne harvat ystävät, jotka olivat olleet jakamassa apostolin kuormaa, alkoivat nyt poistua hänen luotaan. Muutamat hylkäsivät hänet ja toiset lähtivät lähetysmatkoille eri seurakuntiin. Ensimmäisinä jättivät hänet Fygelus ja Hermogenes. Sitten Demas hylkäsi vainotun apostolin vaikeuksien ja vaarojen käydessä yhä pelottovammiksi. Kreskesin Paavali lähetti Galatian seurakuntiin, Tiituksen Dalmatiaan, Tykikuksen Efesokseen. Kirjoittaessaan Timoteukselle vallitsevasta tilanteesta Paavali totesi: »Luukas yksin on minun kanssani» (2 Tim. 4: 11). Milloinkaan ei apostoli ollut tarvinnut veljiensä apua yhtä kipeästi kuin nyt, vanhuuden, raadannan ja vaivojen heikentämänä ja teljettynä roomalaisen vankilan kosteisiin, pimeisiin holveihin. Luukkaan, rakkaan opetuslapsen ja uskollisen ystävän, palvelukset olivat suuri lohtu Paavalille ja auttoivat häntä olemaan yhteydessä veljiinsä ja ulkomaailmaan.AO6 336.4

Tällä koettelemuksen hetkellä Paavalin sydäntä ilahduttivat Onesiforuksen useat vierailut. Tämä sydämellinen efesoslainen teki voitavansa keventääkseen apostolin vankeuden raskautta. Hänen rakas opettajansa oli kahleissa totuuden tähden hänen itsensä ollessa vapaana, eikä hän säästellyt vaivojansa pyrkiessään helpottamaan Paavalin kohtaloa.AO6 337.1

Viimeisessä kirjoittamassaan kirjeessä apostoli lausuu tuosta uskollisesta opetuslapsesta seuraavaa: »Antakoon Herra laupeutta Onesiforuksen huonekunnalle, sillä usein hän on minua virvoittanut, eikä ole kahleitani hävennyt; vaan kun hän tuli Roomaan, etsi hän minua innokkaasti ja löysi minut. Suokoon Herra, että hän löytää laupeuden Herran tykönä sinä päivänä» (2 Tim. 1:16-18).AO6 337.2

Jumala on itse istuttanut sydämeen rakkauden ja myötätunnon tarpeen. Kristus kaipasi tuskiensa hetkellä Getsemanessa opetuslastensa myötätuntoa. Vaikka Paavali suhtautuikin koettelemuksiinsa ja kärsimyksiinsä näennäisen välinpitämättömästi, hän ikävöi myötätuntoa ja inhimillistä yhteyttä. Onesiforuksen vierailu, joka todisti hänen uskollisuudestaan yksinäisyyden ja hylättynä olon hetkellä, ilahdutti ja virvoitti miestä, joka oli käyttänyt elämänsä toisten palvelemiseen.AO6 337.3