Paavalin saarna Pisidian Antiokiassa

Markuksen lähdettyä Paavali ja Barnabas menivät Pisidian Antiokiaan. Sapatinpäivänä he astuivat juutalaiseen synagoogaan ja istuutuivat. »Ja sittenkuin lakia ja profeettoja oli luettu, lähettivät synagoogan esimiehet sanomaan heille: ‘Miehet, veljet, jos teillä on jokin kehoituksen sana kansalle, niin puhukaa.’» Saatuaan tällaisen pyynnön puhua »Paavali nousi ja viittasi kädellään ja sanoi: ‘Te Israelin miehet ja te, jotka Jumalaa pelkäätte, kuulkaa!’» Tämän jälkeen seurasi suurenmoinen saarna. Paavali ryhtyi selvittämään, mitä kaikkea Herra oli tehnyt juutalaisille sen jälkeen kun he olivat vapautuneet Egyptin orjuudesta ja kuinka heille oli luvattu Vapahtaja, joka olisi Daavidin siementä; ja hän julisti rohkeasti, että Daavidin »jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi, sittenkuin Johannes ennen hänen tuloansa oli saarnannut parannuksen kastetta kaikel- le Israelin kansalle. Mutta kun Johannes oli juoksunsa päättävä, sanoi hän: ‘En minä ole se, joksi minua luulette; mutta katso, minun jälkeeni tulee se, jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan.’» Tällä tavoin hän voimallisesti saarnasi Jeesusta ja julisti hänen olevan ihmisten Vapahtaja, profetioiden Messias.AO6 123.1

Tämän julistettuaan Paavali sanoi: »Miehet, veljet, te Aabrahamin suvun lapset, ja te, jotka Jumalaa pelkäätte, meille on tämän pelastuksen sana lähetetty. Sillä koska Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä eivät Jeesusta tunteneet, niin he tuomitessaan hänet myös toteuttivat profeettain sanat, joita kunakin sapattina luetaan.»AO6 124.1

Paavali ei empinyt lausua selvää totuutta siitä, kuinka juutalaisten johtajat olivat hylänneet Vapahtajan. »Vaikka he eivät löytäneet mitään, mistä hän olisi kuoleman ansainnut», apostoli julisti, »anoivat he Pilatukselta, että hänet surmattaisiin. Ja kun he olivat täyttäneet kaiken, mikä hänestä on kirjoitettu, ottivat he hänet alas puusta ja panivat hautaan. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Ja hän ilmestyi useina päivinä niille, jotka olivat tulleet hänen kanssansa Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt ovat hänen todistajansa kansan edessä.”AO6 124.2

»Me julistamme teille sen hyvän sanoman», apostoli jatkoi, »että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme, herättäen Jeesuksen, niinkuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: ‘Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt.’ Ja että hän herätti hänet kuolleista, niin ettei hän enää palaja katoavaisuuteen, siitä hän on sanonut näin: ‘Minä annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot.’ Sentähden hän myös toisessa paikassa sanoo: ‘Sinä et salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.’ Sillä kun Daavid oli aikanansa Jumalan tahtoa palvellut, nukkui hän ja tuli otetuksi isiensä tykö ja näki katoavaisuuden. Mutta hän, jonka Jumala herätti, ei nähnyt katoavaisuutta.»AO6 124.3

Ja nyt, puhuttuaan selkeästi Messiasta koskevien tuttujen pro-fetioiden täyttymyksestä, Paavali saarnasi heille parannusta ja syntien anteeksisaamista, josta he pääsisivät osallisiksi Jeesuksen, Vapahtajansa, ansioiden turvin. »Olkoon siis teille tiettävä», hän sanoi, »että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.»AO6 124.4

Jumalan Henki vaikutti lausutuissa sanoissa ja kosketti sydämiä. Apostolin viittaus Vanhan testamentin profetioihin ja hänen toteamuksensa niiden täyttymyksestä Jeesus Nasaretilaisen palvelustoiminnassa saivat vakuuttuneeksi monen sellaisen, joka oli ikävöinyt luvatun Messiaan tulemusta. Puhujan vakuutus pelastuksen »hyvän sanoman» kuulumisesta yhtä lailla juutalaiselle kuin pakanallekin toi toivoa ja riemua niille, jotka eivät kuuluneet Aabrahamin lasten joukkoon lihan mukaan.AO6 124.5

»Kun he lähtivät ulos, pyydet- tiin heitä puhumaan näitä asioita tulevanakin sapattina.» Kun seurakunta oli vihdoin hajaantunut, »seurasivat monet juutalaiset ja jumalaapelkääväiset käännynnäiset», jotka olivat vastaanottaneet heille tuona päivänä julistetun ilosanoman, »Paavalia ja Barnabasta, jotka puhuivat heille ja kehottivat heitä pysymään Jumalan armossa».AO6 124.6