Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Alfa Ja Omega, vol. 6 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Sananjulistajan raskas tie

    Paavali viittasi omaan kokemukseensa ja osoitti, että valitessaan Kristuksen palvelemisen hän ei ollut toiminut itsekkäistä vaikuttimista; hänen tietään olivat hai- tanneet koettelemukset ja kiusaukset. »Me olemme kaikin tavoin ahdingossa”, hän kirjoitti, »mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.»AO6 230.4

    Paavali muistutti veljilleen, että Kristuksen sanansaattajina hän Ja hänen työtoverinsa olivat alati vaarassa. Vaikeudet, joita he joutuivat kestämään, kuluttivat heidän voimiaan. »Me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa li-hassamme näkyviin. Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.» Kärsiessään ruumiillisesti keskellä kieltäymystä ja raadantaa nämä Kristuksen palvelijat mukautuivat hänen kuolemaansa. Mutta se, mikä sai aikaan kuolemaa heissä, toi hengellistä elämää ja terveyttä ko-rinttilaisille, jotka uskoessaan totuuteen oli tehty osallisiksi ian-kaikkisesta elämästä. Tämän vuoksi Jeesuksen seuraajien oli varottava lisäämästä välinpitämättömyydellään ja nurjamielisyydellään työntekijäin huolia ja koettelemuksia.AO6 231.1

    »Koska meillä on sama uskon Henki”, Paavali jatkoi, »niinkuin kirjoitettu on: ‘Minä uskon, sentähden minä puhun’, niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme.» Täydellisesti vakuuttuneena haltuunsa uskotun totuuden paikkansa pitävyydestä Paavali ei mitenkään voinut menetellä Jumalan sanan suhteen petollisesti eikä salata sielunsa vakaumusta. Hän ei halunnut hankkia itselleen vaurautta, kunniaa tai nautintoa mukautumalla maailman mielipiteisiin. Vaikka häntä uhkasi joka hetki marttyyrikuolema korinttilaisille saarnaamansa uskon vuoksi, häntä ei pelottanut. Hän tiesi, että Kristus, joka oli kuollut ja noussut jälleen ylös, herättäisi hänet haudasta ja veisi hänet Isän eteen.AO6 232.1

    »Kaikki tapahtuu teidän tähtenne”, hän sanoi, »että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.» Apostolit eivät saarnanneet evankeliumia suinkaan itseänsä korostaakseen. He uhrasivat elämänsä tälle työlle, koska toivoivat saa-vansa pelastetuksi sieluja. Ja tämä sama toivo esti heitä luopumasta yrityksistään uhkaavan vaaran tai todellisen kärsimyksen vuoksi.AO6 232.2

    »Sentähden me emme lannistu», Paavali julisti, »vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.» Paavali tunsi sielunvihollisen voiman; mutta vaikka hänen ruumiillinen tarmonsa oli vähenemässä, hän kuitenkin uskollisesti ja järkkymättä julisti Kristuksen evankeliumia. Pukeutuneena Jumalan koko sota-asuun tämä ristin sankari kilvoitteli eteenpäin taistelussa. Hänen riemullinen äänensä kuulutti hänen olevan voitolla tuossa kamppailussa. Kiinnittäen katseensa uskollisten palkintoon hän huudahti voitokkaana: »Tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä, sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.»AO6 232.3

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents