Pietarin vapautuminen

Meneillään on viimeinen yö ennen aiottua teloitusta. Väkevä enkeli lähetetään taivaasta pelastamaan Pietari. Vahvat portit, joiden taakse Jumalan pyhä on suljettu, avautuvat ihmiskätten koskematta. Korkeimman enkeli astuu sisään, ja portit sulkeutuvat äänettömästi hänen jälkeensä. Hän astuu selliin, jossa Pietari nukkuu täydellisen luottamuksen synnyttämää rauhallista unta.AO6 104.1

Enkeliä ympäröivä valo täyttää sellin mutta ei herätä apostolia. Vasta kun hän tuntee enkelin käden kosketuksen ja kuulee äänen sanovan: »Nouse nopeasti!» hän havahtuu sen verran, että näkee seliinsä taivaallisen valon kir- kastamana ja ihanan enkelin seisomassa edessään. Vaistomaisesti hän noudattaa hänelle lausuttuja sanoja. Kun hän noustessaan kohottaa käsiään, hän tajuaa hämärästi, että kahleet ovat irronneet hänen ranteistaan.AO6 105.1

Jälleen taivaallisen sanansaattajan ääni käskee häntä: »Vyötä itsesi ja sido paula-anturat jalkaasi”, ja jälleen Pietari tottelee vaistomaisesti. Hän pitää katseensa naulittuna vieraaseensa ja uskoo tilanteen olevan uni tai näky. Vielä enkeli käskee: »Heitä vaippa yllesi ja seuraa minua.» Hän suuntaa kulkunsa ovelle perässään tavallisesti puhelias Pietari, joka on nyt mykkänä hämmästyksestä. He astuvat vartijan yli ja tulevat raskailla salvoilla suljetulle ovelle, joka lennähtää itsestään auki ja sulkeutuu välittömästi, vartijoiden niin sisäkuin ulkopuolellakin ollessa liikkumattomina paikoillaan.AO6 106.1

Saavutaan toiselle ovelle, jota myös vartioidaan sekä sisältä että ulkoa. Se avautuu samoin kuin edellinenkin saranoiden narisematta tai salpojen kolisematta. He astuvat ulos ovesta, ja se sulkeutuu taas yhtä äänettömästi. Samalla tavoin he kulkevat kolmannesta portista ja huomaavat olevansa ulkona kadulla. Sanaakaan ei lausuta, askelten ääntäkään ei kuulu. Enkeli kulkee edellä häikäisevän kirkkaan valon ympäröimänä, ja Pietari hämmentyneenä ja uskoen yhä näkevänsä unta seuraa vapauttajaansa. Näin he kulkevat kadun päähän. Sitten enkeli yhtäkkiä katoaa tehtävänsä suoritettuaan.AO6 106.2

Taivaallinen valo hävisi, ja Pietari tunsi olevansa täydellisessä pimeydessä. Kun hänen silmänsä tottuivat pimeyteen, se tuntui vä-hitellen hälvenevän ja hän huomasi olevansa yksin hiljaisella kadulla viileän yöilman hyväillessä hänen kasvojaan. Nyt hän tajusi olevansa vapaa, tutussa kaupunginosassa. Hän tunsi paikan samaksi, missä oli käynyt useasti ja minkä oli arvellut ohittavansa seuraavana aamuna viimeisen kerran.AO6 106.3

Hän koetti palauttaa mieleensä edellisten hetkien tapahtumat. Hän muisti vaipuneensa uneen sidottuna kahden sotilaan väliin ilman paula-anturoitaan ja päällysvaatteitaan. Hän silmäsi itseään ja totesi olevansa täysissä pukeissa ja vyöttäytyneenä. Hänen ranteensa, jotka olivat turvonneet julmista kahleista, olivat nyt vapaat. Hän tajusi, ettei hänen vapautensa ollut harhakuvitelma, ei uni eikä näky vaan siu-nattu tosiasia. Seuraavana päivänä hänet oli määrä viedä mestattavaksi, mutta katso, enkeli oli pelastanut hänet vankilasta ja kuolemasta. »Kun Pietari tointui, hän sanoi: ‘Nyt minä totisesti tiedän, että Herra on lähettänyt enkelinsä ja pelastanut minut Herodeksen käsistä ja kaikesta, mitä Juudan kansa odotti.’»AO6 106.4

Apostoli suuntasi heti kulkunsa kohti taloa, jonne hänen veljensä olivat kokoontuneet ja jossa he juuri tuolla hetkellä rukoilivat hartaasti hänen puolestaan. »Kun Pietari kolkutti eteisen ovea, tuli siihen palvelijatar, nimeltä Rode, kuulostamaan; ja tunnettuaan Pietarin äänen hän ilossansa ei avannut eteistä vaan juoksi sisään ja kertoi Pietarin seisovan portin takana. He sanoivat hänelle: ‘Sinä hourit.’ Mutta hän vakuutti puheensa todeksi. Niin he sanoivat: ‘Se on hänen enkelinsä.’AO6 106.5

»Mutta Pietari kolkutti yhä; ja kun he avasivat, näkivät he hänet ja hämmästyivät. Niin hän viittasi kädellään heitä vaikenemaan ja kertoi heille, kuinka Herra oli vienyt hänet ulos vankeudesta.» Ja Pietari »lähti pois ja meni toiseen paikkaan”. Ilo ja riemu täytti uskovien sydämen, koska Jumala oli kuullut heidän rukouksensa ja vastannut niihin vapauttamalla Pietarin Herodeksen käsistä.AO6 107.1

Aamulla suuri väkijoukko kerääntyi seuraamaan apostolin teloitusta. Herodes lähetti virkamiehiä vankilaan noutamaan Pietaria, joka oli määrä tuoda paikalle suuren aseja vartiomiesjoukon saattelemana, jottei hän pääsisi pakenemaan, jotta hänen suojelijansa pelkäisivät ja jotta kaikki näkisivät kuninkaan mahdin.AO6 107.2

Kun ovella seisseet vartijat totesivat, että Pietari oli paennut, heidät valtasi kauhu. Heille oli sanottu nimenomaan, että he joutuisivat vastaamaan vangista omalla hengellään. Tämän vuoksi he olivat olleet erityisen valppaina. Kun virkamiehet tulivat noutamaan Pietaria, sotilaat seisoivat yhä vankilan ovella, salvat ja teljet olivat yhä paikallaan, kahleet olivat yhä kiinnitetyt kahden sotilaan ranteisiin - mutta vanki oli poissa.AO6 107.3

Kun tieto Pietarin paosta toimitettiin Herodekselle, hänet valtasi raivo ja vimma. Syyttäen vankilan vartiostoa petollisuudesta hän määräsi heidät surmattaviksi. Herodes tiesi, ettei Pietaria ollut pelastanut mikään inhimillinen voima, mutta hän oli päättänyt olla tunnustamatta, että jumalallinen voima oli tehnyt tyhjäksi hänen suunnitelmansa, ja niin hän asettui julkeasti vastustamaan Jumalaa.AO6 107.4