Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Alfa Ja Omega, vol. 6 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Vierailua seurakunnissa

    Ennen kuin Paavali ja hänen toverinsa riensivät uudelle alueelle, he vierailivat seurakunnissa, jotka oli perustettu Pisidiaan ja sitä ym-päröiville seuduille. »Ja sitä mukaa kuin he vaelsivat kaupungista kaupunkiin, antoivat he heille noudatettaviksi ne säädökset, jotka apostolit ja Jerusalemin vanhimmat olivat hyväksyneet. Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa ja saivat päivä päivältä yhä enemmän jäseniä.”AO6 146.1

    Apostoli Paavali tunsi syvää vastuuta niistä, jotka olivat kääntyneet hänen toimintansa ansiosta. Hartaammin kuin mitään muuta hän toivoi heidän pysyvän uskollisina, »ollen”, kuten hän sanoi, »minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt» (Fil. 2: 16). Hän oli huolissaan palvelustoimintansa tuloksista. Hän tunsi, että hänen omakin pelastuksensa saattaisi olla vaarassa, jos hän laiminlöisi velvollisuutensa täyttämisen ja seurakunta laiminlöisi velvollisuutensa olla yhteistoiminnassa hänen kanssaan sielujen pelastamisessa. Hän tiesi, ettei pelkkä saar-naaminen riittäisi valmentamaan uskovia pitämään tarjolla elämän sanaa. Hän tiesi, että antamalla käskyn käskyn päälle, läksyn läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä, heitä oli opetettava edistymään Kristuksen työssä.AO6 146.2

    Aina kun ihminen kieltäytyy käyttämästä Jumalalta saamiaan voimia, ne rappeutuvat ja katoavat. Tämä on yleinen periaate. Totuus, jota ei noudateta elämässä ja jota ei välitetä muille, menettää elähdyttävän voimansa, tervehdyttävän vaikutuksensa. Tämän vuoksi apostoli pelkäsi, ettei hän ehkä voisikaan asettaa esiin jokaista ihmistä täydellisenä Kristuksessa. Paavalin taivastoivo himmeni, kun hän ajatteli mahdollisia laiminlyöntejään, joiden vaikutuksesta seurakunta saisi jumalallisen muodon sijasta inhimillisen. Hänen tiedoillaan, kaunopuheisuudellaan, tunnusteoillaan, hänen näyllään kolmannesta taivaasta, jonne hänet oli temmattu, ei olisi arvoa, jos hän olisi uskoton työssään ja aiheuttaisi uskottomuudellaan sen, että ne, joiden hyväksi hän työskenteli, jäisivät vaille Jumalan armoa. Niinpä hän sekä puheissaan että kirjeissään kehotti hartaasti Kristuksen tunnustaneita jatkamaan vaellusta, joka auttaisi heitä olemaan »moitteettomat ja puhtaat, - tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, -niinkuin tähdet maailmassa, tarjolla pitäessänne elämän sanaa» (Fil. 2: 15,16).AO6 146.3

    Jokainen todellinen sananpalvelija tuntee raskasta vastuuta hoiviinsa annettujen uskovien hengellisestä edistymisestä ja toivoo hartaasti, että heistä tulisi Jumalan työtovereita. Hän tajuaa, että seurakunnan hyvinvointi riippuu suuressa määrin siitä, kuinka uskollisesti hän suorittaa Jumalalta saamaansa työtä. Innokkaasti ja uupumatta hän pyrkii synnyttämään uskovissa halun voittaa sieluja Kristukselle. Hän muistaa, että jokaisen seurakuntaan liittyvän uuden jäsenen tulisi olla jälleen uusi välikappale lunastussuunnitelman toteuttamisessa.AO6 146.4

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents