Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Alfa Ja Omega, vol. 6 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Johannes varoittaa eksytyksistä

    Sitä mukaa kuin vuodet vierivät ja uskovien määrä kasvoi, Johannes työskenteli yhä uskollisemmin ja innokkaammin veljiensä hyväksi. Ajat olivat seurakunnalle sangen vaaralliset. Saatanallisia eksytyksiä oli kaikkialla. Vääristelyillä ja valheilla saatanan kätyrit pyrkivät herättämään vastustusta Kristuksen oppeja kohtaan, ja tämän johdosta erimielisyydet ja harhaopit uhkasivat seurakuntaa. Jotkut Kristuksen tunnustajista väittivät, että hänen rakkautensa vapautti heidät kuuliaisuudesta Jumalan laille. Toisaalta taas monet opettivat, että oli välttämätöntä noudattaa juutalaisten tapoja ja seremonioita - että pelkkä lain noudattaminen, ilman uskoa Kristuksen vereen, riitti pelastukseen. Jotkut olivat sitä mieltä, että Kristus oli hyvä ihminen, mutta kielsivät hänen jumaluutensa. Jotkut, jotka teeskenteiivät olevansa uskollisia Jumalan asialle, olivat petkuttajia, ja käytännössä he kielsivät Kristuksen ja hänen evankeliuminsa. Eläen itse synnissä he toivat harhaoppeja seurakuntaan. Tällä tavoin monet eksyivät epäilyksen ja erheen sokkeloihin.AO6 382.1

    Johanneksen täytti murhe, kun hän näki näiden tuhoisien erheiden saavan sijaa seurakunnassa. Hän havaitsi vaarat, joille seurakunta oli alttiina, ja hän tarttui uhkaavaan tilanteeseen ripein ja päättäväisin ottein. Johanneksen kirjeistä huokuu rakkauden henki. Tuntuu kuin hän olisi kirjoittanut rakkauteen kastetulla kynällä. Mutta kun hän joutui tekemisiin sellaisten kanssa, jotka rikkoivat Jumalan lakia mutta väittivät kuitenkin viettävänsä synnitöntä elämää, hän ei empinyt va-roittaa heitä heidän kauhistavasta erehdyksestään.AO6 382.2

    Kirjoittaessaan eräälle evankeliumin työn tukijalle, hyvämaineiselle ja vaikutusvaltaiselle naiselle, Johannes sanoi: »Monta villit-sijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus. Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan. Kuka ikinä menee edemmäk-si eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi; sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa.»AO6 382.3

    Meillä on lupa suhtautua samalla tavoin kuin tuo rakas opetuslapsi niihin, jotka väittävät pysyvänsä Kristuksessa, vaikka elävät Jumalan lain vastaisesti. Näinä viimeisinä aikoina esiintyy samanlaisia epäkohtia kuin ne, jotka uhkasivat alkuseurakunnan hyvinvointia, ja opetuksia, joita apostoli Johannes esitti niiden seikkojen suhteen, tulisi huolellisesti noudattaa. »On osoitettava rakkautta”, kuulee julistettavan kaikkialla, etenkin niiden keskuudessa, jotka tunnustavat pyhityksen. Mutta tosi rakkaus on liian puhdasta peittämään tunnusta-mattoman synnin. Vaikka meidän tuleekin rakastaa sieluja, joiden puolesta Kristus kuoli, me emme saa suvaita pahaa. Emme saa liittyä niskoittelijoihin ja sanoa tätä rakkaudeksi. Jumala vaatii, että hänen kansansa tänä nykyisenä maailmanaikana puolustaa oikeutta yhtä horjumattomasti kuin Johannes vastusti sielulle tuhoisia erheitä.AO6 383.1

    Apostoli opettaa, että vaikka meidän tulee osoittaa kristillistä kohteliaisuutta, meillä on lupa suhtautua kaunistelemattomasti syntiin ja synnintekijöihin; tämä ei ole ristiriidassa todellisen rakkauden kanssa. »Jokainen, joka tekee synnin», hän kirjoittaa, »tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus. Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä. Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.»AO6 383.2

    Kristuksen todistajana Johannes ei antautunut minkäänlaisiin kiistoihin, ei minkäänlaisiin uuvuttaviin väittelyihin. Hän julisti, mitä hän tiesi, mitä oli nähnyt ja kuullut. Hän oli ollut läheisessä suhteessa Kristukseen, oli kuunnellut hänen opetuksiaan, oli nähnyt hänen voimalliset tunnustekonsa. Vain harvat tajusivat Kristuksen luonteen kauneuden niin kuin Johannes. Hänen ympäriltään oli pimeys hälvennyt; hänen ylleen loisti totinen valkeus. Hänen todistuksensa Vapahtajan elämästä ja kuolemasta oli selkeä ja voimallinen. Hän puhui Vapahtajaan ylenpalttisesti kiintyneen sydämen kyllyydestä, eikä mikään voima kyennyt pysäyttämään hänen puhettaan.AO6 383.3

    »Mikä on alusta ollut”, hän julisti, »minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta -minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.»AO6 383.4

    Näin voi jokainen tosi uskova oman kokemuksensa nojalla »sinetillä vahvistaa, että Jumala on totinen» (Joh. 3: 33). Hän voi todistaa siitä, mitä hän on nähnyt ja kuullut ja tuntenut Kristuksen voimasta.AO6 383.5

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents