Jeesuksen tunnustus Johanneksesta

Kun sanansaattajat olivat lähteneet, Jeesus puhui kansalle Johanneksesta. Vapahtajan sydän tunsi syvää myötätuntoa tuota uskollista todistajaa kohtaan, joka nyt oli suljettu Herodeksen vankityrmään. Hän ei halunnut jättää kansaa siihen uskoon, että Jumala oli hylännyt Johanneksen tai että hänen uskonsa oli pettänyt koettelemuksen hetkellä. »Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? » hän kysyi. »Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?»AO4 183.1

Jordanin rannoilla kasvavat korkeat ruo’ot, jotka taipuivat jokaisen tuulenpuuskan mukaan, kuvasivat sattuvasti rabbiineja, jotka olivat arvostelleet Johannes Kastajan toimintaa ja tuominneet sen. He huojuivat sinne ja tänne yleisen mielipiteen tuulien mukaan. He eivät tahtoneet nöyrryttää itseään vastaanottamaan Johannes Kastajan sydäntätutkivaa sanomaa, mutta koska pelkäsivät kansaa he eivät uskaltaneet julkisesti vastustaa hänen työtään. Mutta Jumalan sanansaattaja ei ollut tällainen pelkuri. Kansanjoukot, jotka kokoontuivat Jeesuksen ympärille, olivat nähneet Johanneksen toiminnan. He olivat kuulleet hänen pelottomasti nuhtelevan synnistä. Johannes oli puhunut yhtä suoraan itsevanhurskaille fariseuksille, papillisille saddukeuksille, kuningas Herodekselle ja hänen hovilleen, ruhtinaille ja sotilaille, publikaaneille ja talonpojille. Hän ei ollut horjuva ruoko, jonka ihmisten kiitos tai ennakkoluulot saivat huojumaan. Vankilassa hän oli yhtä uskollinen Jumalalle ja yhtä innokas hänen vanhurskautensa puolustaja kuin saarnatessaan Jumalan sanomaa erämaassa. Hän oli periaatteilleen uskollinen ja vuorenluja.AO4 183.2

Jeesus jatkoi: »Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, hienopukuiset ovat kuningasten kartanoissa. »Johannes oli kutsuttu nuhtelemaan aikansa synneistä ja kohtuuttomuudesta, ja hänen yksinkertainen pukunsa ja itsensä kieltävä elämänsä olivat sopusoinnussa hänen tehtävänsä luonteen kanssa. Komeat puvut ja tämän elämän ylellisyydet eivät kuulu Jumalan palvelijalle vaan niille, jotka elävät »kuningasten kartanoissa», tämän maailman mahtimiehille, joiden ovat valta ja rikkaus. Jeesus halusi kiinnittää huomiota siihen vastakohtaan, joka oli Johanneksen vaatetuksen ja pappien ja hallitusmiesten pukimien välillä. Nämä virkamiehet pukeutuivat komeihin viittoihin ja kallisarvoisiin koristuksiin. He rakastivat loistoa, jonka avulla toivoivat häikäisevänsä kansan ja näin saavansa osakseen suurempaa huomiota. He olivat halukkaampia saavuttamaan ihmisten ihailun kuin sydämen puhtauden, joka voittaisi heille Jumalan suosion. Tällä he osoittivat, ettei heidän uskollisuutensa kuulunut Jumalalle vaan tälle maailmalle.AO4 183.3

»Vai mitä te lähditte?» Jeesus sanoi. »Profeettaako katsomaan? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta. Tämä on se, josta on kirjoitettu:AO4 184.1

’Katso, minä lähetän
enkelini sinun edelläsi,
ja hän on valmistava
tiesi sinun eteesi.’AO4 184.2

»Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja. »Enkeli oli lausunut ilmestyessään Sakariaalle ennen Johanneksen syntymää: »Hän on oleva suuri Herran edessä » (Luuk. 1: 15). Mikä taivaan mielestä on todellista suuruutta? Ei se, mitä maailma pitää suurena, ei rikkaus, maine, jalo syntyperä tai henkiset lahjat itsessään. Jos älyn suuruus, johon ei liity mitään korkeampia hengenominaisuuksia, on kunnioituksen arvoinen, silloin meidän on tehtävä kunniaa saatanalle, jonka vertaista älykkyydessä ei ole löytynyt ihmisten joukosta. Itsekkäisiin tarkoituksiin käytettynä suuri lahja tuo sitä suuremman kirouksen mukanaan. Jumala katsoo siveellistä arvoa. Rakkaus ja puhtaus ovat ominaisuuksia, joita hän eniten arvostaa. Johannes oli suuri Herran silmissä, kun hän neuvoston lähettiläiden edessä, kansan edessä ja omien opetuslastensa edessä kieltäytyi etsimästä omaa kunniaansa ja viittasi sen sijaan aina Jeesukseen sinä Luvattuna. Hänen epäitsekäs ilonsa Kristuksen toiminnasta osoittaa korkeinta jaloutta, mitä ihmisessä voi ilmetä.AO4 184.3

Ne, jotka olivat kuulleet hänen todistavan Jeesuksesta, lausuivat hänestä hänen kuolemansa jälkeen: »Johannes ei tehnyt yhtäkään tunnustekoa; mutta kaikki, mitä Johannes sanoi tästä, on totta » (Joh. 10: 41). Johanneksen tehtävään ei kuulunut kutsua tulta alas taivaasta tai herättää kuolleita, kuten Elia teki, eikä käyttää Mooseksen ihmesauvaa Jumalan nimessä. Hänet oli lähetetty julistamaan Vapahtajan tuloa ja kutsumaan kansaa valmistautumaan sitä varten. Hän täytti tehtävänsä niin uskollisesti, että kun ihmiset muistelivat, mitä hän oli heille opettanut Jeesuksesta, he saattoivat sanoa: »Kaikki, mitä Johannes sanoi tästä, on totta. »Mestarin jokaisen opetuslapsen tulisi antaa tällainen todistus Kristuksesta.AO4 184.4

Messiaan edelläkävijänä Johannes oli »enemmän kuin profeetta». Sillä kun profeetat olivat kaukaa nähneet Kristuksen tulemisen, Johanneksen oli sallittu katsella häntä, kuulla taivaan todistavan, että hän oli Messias, ja esittää hänet Israelille Jumalan lähettämänä. Kuitenkin Jeesus sanoi: »Vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.»AO4 184.5