Huolenpitoa muista

Kristus ei eristäytynyt muista, ja hän oli loukannut nimenomaan fariseuksia poikkeamalla tässä suhteessa heidän tarkoista säännöistään. Hän huomasi uskonnon alan aidatuksi korkeilla erottavilla muureilla, ikään kuin se olisi liian pyhä jokapäiväistä elämää varten. Nämä rajaaidat hän kaatoi kumoon. Joutuessaan tekemisiin ihmisten kanssa hän ei kysynyt: Mikä on sinun uskontunnustuksesi? Mihin seurakuntaan sinä kuulut? Hän jakoi parantavaa voimaansa kaikille apua tarvitseville. Sen sijaan että olisi sulkeutunut erakkomajaan osoittaakseen taivaallista luonnettaan hän työskenteli innokkaasti ihmiskunnan hyväksi. Hän teroitti sitä periaatetta, ettei Raamatun uskonto ole ruumiin kuolettamista. Hän opetti, ettei puhdas ja tahraton uskonto ole tarkoitettu vain määrättyjä aikoja tai erikoisia tilaisuuksia varten. Aina ja kaikkialla hän osoitti hellää kiinnostusta ihmisiä kohtaan ja levitti ympärilleen valoisan hurskauden elvyttävää valoa. Tämä oli nuhde fariseuksille. Se osoitti, ettei uskonto ole itsekkyyttä ja että heidän sairaalloinen omien etujensa palvominen oli kaukana tosi jumalisuudesta. Tämä oli herättänyt heidän vihansa Jeesusta kohtaan, niin että he koettivat pakottaa häntä mukautumaan heidän säädöksiinsä.AO4 64.4

Jeesus koetti lievittää kaikkea näkemäänsä kärsimystä. Hänellä oli vain vähän rahaa annettavaksi, mutta hän kieltäytyi usein ravinnosta auttaakseen niitä, jotka näyttivät köyhemmiltä kuin hän. Hänen veljensä tunsivat, että hänen vaikutuksensa vastusti suuressa määrässä heidän vaikutustaan. Hänellä oli tahdikkuutta, jota kenelläkään heistä ei ollut ja jollaista he eivät halunneetkaan. Kun he puhuivat kovia sanoja köyhille, alhaisille ihmisille, Jeesus etsi juuri näitä ja puhui heille rohkaisevasti. Janoiselle hän antoi maljallisen kylmää vettä ja siirsi huomiota herättämättä oman ateriansa nälkäiselle. Kun hän näin lievitti heidän kärsimyksiään, hänen opettamansa totuudet liittyivät hänen laupeudentekoihinsa ja painuivat mieleen.AO4 65.1