Jeesus kertoo kärsimyksistään

Pietarin tunnustuksen jälkeen Jeesus kielsi opetuslapsiaan kertomasta kenellekään, että hän oli Kristus. Tämä kielto annettiin kirjanoppineiden ja fariseusten järkähtämättömän vastarinnan vuoksi. Sitäpaitsi kansalla, vieläpä opetuslapsillakin, oli niin väärä käsitys Messiaasta, ettei hänen julkinen Messiaaksi julistamisensa antaisi heille oikeata käsitystä hänen luonteestaan tai hänen työstään. Mutta päivä päivältä hän ilmaisi itseään heille Vapahtajana, ja täten hän halusi antaa heille oikean käsityksen itsestään Messiaana.AO4 358.3

Opetuslapset odottivat yhä Kristuksen hallitsevan ajallisena ruhtinaana. Vaikka hän oli niin kauan salannut aikomuksensa, he eivät uskoneet hänen aina pysyvän köyhänä ja huomaamattomana; aika oli lähellä, jolloin hän perustaisi valtakuntansa.AO4 358.4

Opetuslasten mieleenkään ei ollut koskaan tullut, että pappien ja rabbiinien viha ei koskaan loppuisi, että hänen oma kansansa kieltäisi hänet, tuomitsisi hänet pettäjänä ja ristiinnaulitsisi pahantekijänä. Mutta pimeyden voimien hetki lähestyi, ja Jeesuksen täytyi paljastaa opetuslapsilleen edessä oleva taistelu. Hän oli murheellinen ajatellessaan tulevaa koettelemusta.AO4 358.5

Tähän asti hän oli pidättäytynyt kertomasta heille mitään kärsimyksistään ja kuolemastaan. Keskustellessaan Nikodeemuksen kanssa hän oli sanonut: »Niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä » (Joh. 3: 14, 15). Mutta opetuslapset eivät kuulleet sitä, ja vaikka he olisivat kuulleetkin, he eivät olisi ymmärtäneet. Mutta nyt he ovat olleet Jeesuksen kanssa, kuunnelleet hänen sanojaan, katselleet hänen tekojaan, kunnes, huolimatta hänen vaatimattomasta ympäristöstään ja pappien ja kansan vastustuksesta, he voivat yhtyä Pietarin todistukseen. »Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika. »Nyt on tullut hetki poistaa tulevaisuutta peittävä verho. »Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, että hänen piti menemän Jerusalemiin ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös.»AO4 359.1

Opetuslapset kuuntelivat mykkinä surusta ja hämmästyksestä. Kristus oli hyväksynyt Pietarin tunnustuksen, että hän oli Jumalan Poika, ja nyt hänen sanansa, jotka viittasivat kärsimyksiin ja kuolemaan, tuntuivat käsittämättömiltä. Pietari ei voinut pysyä vaiti. Hän tarttui Mestariinsa, ikään kuin temmatakseen hänet pois häntä uhkaavasta tuomiosta, ja huudahti: »Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko.»AO4 359.2

Pietari rakasti Herraansa, mutta Jeesus ei kiittänyt häntä siitä, että hän näin ilmaisi haluavansa varjella häntä kärsimyksiltä. Pietarin sanat eivät olleet sellaisia, että ne olisivat voineet auttaa ja lohduttaa Jeesusta häntä odottavassa suuressa koetuksessa. Ne eivät olleet sopusoinnussa Jumalan armotarkoituksen kanssa kadonnutta maailmaa kohtaan eivätkä sen opetuksen kanssa itsensä uhraamisesta, jota Jeesus tuli opettamaan omalla esimerkillään. Pietari ei halunnut nähdä ristiä Kristuksen työssä. Hänen sanojensa vaikutus oli aivan päinvastainen kuin se, minkä Kristus halusi painaa seuraajiensa mieleen, ja Vapahtajan täytyi lausua eräs ankarimmista nuhteista, mitä hänen huuliltaan milloinkaan on kuulunut: »Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten.»AO4 359.3

Saatana koetti masentaa Jeesusta ja saada hänet luopumaan tehtävästään, ja Pietari sokeassa rakkaudessaan oli tässä kiusaajan puhetorvena. Pahuuden ruhtinas oli tämän ajatuksen alkuunpanija. Hänen yllytyksestään Pietari teki äkillisen vetoomuksensa. Erämaassa saatana oli tarjonnut Kristukselle maailmanvaltaa sillä ehdolla, että hän jättäisi nöyryytyksen ja uhrin tien. Nyt hän esitti saman kiusauksen Kristuksen opetuslapselle. Hän koetti kiinnittää Pietarin katseen maalliseen kunniaan, jotta hän ei näkisi ristiä, johon Jeesus halusi kääntää hänen katseensa. Ja Pietarin välityksellä saatana koetti jälleen taivuttaa Jeesusta kiusaukseen. Mutta Vapahtaja ei siitä välittänyt, hän ajatteli opetuslastaan. Saatana oli asettunut Pietarin ja hänen Mestarinsa väliin, jotta tämän opetuslapsen sydäntä ei liikuttaisi Kristuksen nöyrtyminen hänen tähtensä. Kristus ei lausunut sanojaan Pietarille vaan sille, joka koetti erottaa häntä hänen Lunastajastaan. »Mene pois minun edestäni, saatana. »Älä enää asetu minun ja erehtyvän palvelijani väliin. Anna minun olla Pietarin kanssa kasvoista kasvoihin, jotta voisin ilmaista hänelle rakkauteni salaisuuden.AO4 359.4

Se, että Kristuksen tie maan päällä oli tuskien ja nöyryytyksen tie, oli Pietarille katkera läksy, jonka hän vain vaivoin oppi. Hän pelkäsi osallistua Herransa kanssa kärsimyksiin. Mutta ahjon kuumuudessa hän oli näkevä sen siunauksen. Kauan jälkeenpäin, kun hänen ryhdikäs vartensa oli taipunut vuosien ja työn taakan alla, hän kirjoitti: »Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita » (1 Piet. 4: 12,13).AO4 360.1