Jeesuksen suhde häneen uskoviin

Ne, jotka kutsutaan kärsimään Kristuksen tähden ja joiden omassa kodissaankin on kestettävä väärinymmärrystä ja epäluottamusta, voivat lohduttautua sillä, että Jeesus sai kärsiä samaa. Hän tuntee sääliä heitä kohtaan. Hän pyytää heitä tulemaan hänen seuraansa ja löytämään lohdutusta siinä missä hänkin, yhteydessä hänen Isänsä kanssa.AO4 280.1

Ne, jotka ottavat Kristuksen vastaan henkilökohtaisena Vapahtajanaan, eivät jää orvoiksi eivätkä joudu yksin kohtaamaan elämän koettelemuksia. Hän ottaa heidät taivaallisen perheen jäseniksi ja pyytää heitä kutsumaan hänen Isäänsä isäkseen. He ovat hänen »pienokaisiaan», jotka ovat rakkaat Jumalan sydämelle ja liitetyt häneen kaikkein hellimmillä ja kestävimmillä siteillä. Hän tuntee heitä kohtaan erikoista hellyyttä, joka niin paljon ylittää sen, mitä isämme tai äitimme tuntee meitä kohtaan, kuin jumalallinen on maallista ylempänä.AO4 280.2

Israelille annetussa laissa on kaunis kuvaus Kristuksen suhteesta kansaansa. Jos heprealaisen oli köyhyyden vuoksi pakko luopua perinnöstään ja myydä itsensä orjaksi, niin velvollisuus lunastaa hänet ja hänen perintönsä lankesi sille, joka oli hänen lähin sukulaisensa (ks. 3 Moos. 25: 25, 47-49; Ruut 2: 20). Niinpä meidän ja synnin kautta menettämämme perinnön lunastaminen lankesi hänelle, joka oli meidän »lähin sukulaisemme». Meidät lunastaakseen hän tuli sukulaiseksemme. Vapahtajamme on meille läheisempi kuin isä, äiti, veli, ystävä tai rakastettu. »Älä pelkää», hän sanoo, »sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. » »Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi » (Jes. 43:1,4).AO4 280.3

Kristus rakastaa taivaallisia olentoja, jotka ympäröivät hänen valtaistuintaan, mutta kuinka voi selittää sen suuren rakkauden, jolla hän on rakastanut meitä? Me emme voi sitä käsittää, mutta me voimme itse kokea sen. Ja jos säilytämme sukulaisuussuhteemme häneen, miten hellästi kohtelemmekaan niitä, jotka ovat Herramme veljiä ja sisaria! Eikö meidän tulisi olla valmiit tunnustamaan jumalallisen sukulaisuutemme vaatimukset? Eikö meidän, jotka olemme päässeet Jumalan perheen jäseniksi, tulisi elää kunniaksi Isällemme ja suvullemme?AO4 280.4