Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Alfa Ja Omega, vol. 4 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Herodeksen tunnonvaivat

    Herodeksen synti oli aina hänen mielessään. Hän koetti lakkaamatta päästä rauhaan syyllisen omantuntonsa syytöksiltä. Hänen luottamuksensa Johannekseen ei ollut järkkynyt. Ajatellessaan hänen itsensä kieltävää elämäänsä, hänen vakavia, hartaita kehotuksiaan, hänen tervettä arvostelukykyään ja neuvojaan, ja muistaessaan sitten, miten hän kuoli, Herodes ei voinut löytää lepoa. Hoitaessaan valtion asioita ja saadessaan kunniaa ihmisiltä hän säilytti kasvoillaan hymyn ja arvokkaan ilmeen samalla kun salasi sydämensä tuskan, sillä häntä painoi ainainen pelko, että hänen päällään lepäsi kirous.AO4 187.2

    Herodekseen olivat tehneet syvän vaikutuksen Johanneksen sanat, ettei Jumalalta voi salata mitään. Hän oli varma siitä, että Jumala oli läsnä joka paikassa, että hän oli nähnyt pitohuoneen juomingit ja kuullut käskyn teloittaa Johanneksen, että hän oli nähnyt Herodiaan voitonriemun ja sen, miten hän herjasi nuhtelijansa katkaistua päätä. Ja moni asia, jonka Herodes oli kuullut profeetan huulilta, puhui nyt hänen omalletunnolleen selvemmin kuin Johanneksen saarnat erämaassa.AO4 188.1

    Kun Herodes kuuli Kristuksen teoista, hän oli erittäin huolestunut. Hän luuli Jumalan herättäneen Johanneksen kuolleista ja lähettäneen hänet vielä suuremmalla voimalla julistamaan synnin tuomiota. Häntä vaivasi alituinen pelko, että Johannes kostaisi kuolemansa langettamalla tuomion hänelle ja hänen huoneelleen. Herodes sai niittää sitä, minkä Jumala oli sanonut olevan seurauksena synnistä: »vapisevan sydämen, rauenneet silmät ja nääntyvän sielun. Ja sinun elämäsi näyttää sinusta olevan hiuskarvan varassa, yöt ja päivät sinä olet pelon vallassa etkä ole varma hengestäsi. Aamulla sinä sanot: ‘Jospa olisi ilta!’ ja illalla sanot: ‘Jospa olisi aamu!’ - sellaista pelkoa sinä tunnet sydämessäsi, ja sellaisia näkyjä sinä näet silmissäsi » (5 Moos. 28: 6567). Syntisen omat ajatukset ovat hänen syyttäjiään, eikä suurempaa kidutusta voi olla kuin syyllisen omantunnon syytökset, jotka eivät anna lepoa päivällä eivätkä yöllä.AO4 188.2

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents