Samarialaiset tulevat kuulemaan Jeesusta

Nainen oli ollut täynnä iloa kuunnellessaan Jeesuksen sanoja. Hänen saamansa ihmeellinen ilmoitus oli suorastaan valtava. Jättäen vesiruukkunsa hän palasi kaupunkiin viemään sanomaa toisillekin. Jeesus tiesi, miksi hän meni. Vesiruukun unohtaminen oli kiistämätön todistus hänen sanojensa vaikutuksesta. Naisen harras halu oli saada elävää vettä, ja hän unohti miksi oli tullut kaivolle, hän unohti Vapahtajan janon, jonka hän oli aikonut sammuttaa. Sydän tulvillaan iloa hän riensi matkaan levittääkseen toisille saamaansa kallista valoa.AO4 156.3

»Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt», hän sanoi kaupungin asukkaille. »Eihän se vain liene Kristus? » Hänen sanansa koskettivat heidän sydäntään. Hänen kasvoillaan oli uusi ilme, koko hänen olemuksensa oli muuttunut. He olivat innokkaita näkemään Jeesuksen. »Niin he lähtivät kaupungista ja menivät hänen luoksensa.»AO4 156.4

Yhä istuen lähteen partaalla Jeesus katseli viljavainioita, jotka levisivät hänen silmiensä eteen. Auringon säteet kultasivat niiden hentoa vehreyttä. Osoittaen tätä näkyä opetuslapsilleen hän käytti sitä vertauskuvana: »Ettekö sano: ‘Vielä on neljä kuukautta, niin elonleikkuu joutuu’? Katso, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi. »Näin puhuessaan hän katseli kaivolle tulevia ihmisjoukkoja. Viljan leikkuuseen oli vielä neljä kuukautta, mutta tässä oli laiho, joka jo oli valmis leikattavaksi.AO4 156.5

»Jo nyt saa leikkaaja palkan», hän sanoi, »ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita. Sillä tässä on se sana tosi, että toinen on kylväjä, ja leikkaaja toinen. »Tässä Kristus viittaa siihen pyhään palvelukseen, jota niiden on suoritettava Jumalalle, jotka vastaanottavat evankeliumin. Heidän on oltava hänen eläviä sanansaattajiaan. Hän pyytää heiltä henkilökohtaista palvelusta. Joko sitten kylvämme tai niitämme, teemme työtä Jumalalle. Toinen sirottaa siemenen, toinen korjaa sadon, ja sekä kylväjä että leikkaaja saavat palkan. He iloitsevat yhdessä työnsä tuloksista.AO4 156.6

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: »Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä, josta te ette ole vaivaa nähneet; toiset ovat vaivan nähneet, ja te olette päässeet heidän vaivansa hedelmille. »Näin sanoessaan Vapahtaja katsoi eteenpäin helluntaipäivän suureen sadonkorjuuseen. Opetuslasten ei tullut pitää sitä omien ponnistustensa tuloksena. He pääsivät toisten vaivain hedelmille. Aadamin lankeemuksesta asti Kristus oli uskonut sanan siemenen valituille palvelijoilleen kylvettäväksi ihmissydämiin. Ja näkymätön vaikutus, kaikkivoipa voima, oli tehnyt työtään hiljaa mutta tehokkaasti sadon kypsyttämiseksi. Jumalan armon kastetta, sadetta ja auringonpaistetta oli lähetetty virvoittamaan ja ravitsemaan totuuden kylvöä. Nyt Kristus aikoi kastella kylvön omalla verellään. Hänen opetuslapsilleen annettiin etuoikeus työskennellä yhdessä Jumalan kanssa. He olivat Kristuksen ja muinaisten pyhien työtovereita. Kun Pyhä Henki helluntaina vuodatettiin, tuhansia kääntyi yhtenä päivänä. Tämä oli Kristuksen kylvön tulos, hänen työnsä sato.AO4 157.1

Naiselle lähteen partaalla lausutut sanat olivat olleet hyvän siemenen kylvämistä, ja miten nopeasti saatiinkaan sato! Samarialaiset tulivat kuulemaan Jeesusta ja uskoivat häneen. He kokoontuivat hänen ympärilleen lähteen reunalle, ahdistivat häntä kysymyksillä ja ottivat halukkaasti vastaan hänen selityksensä monista asioista, jotka olivat olleet heille hämäriä. Heidän kuunnellessaan heidän hämmennyksensä alkoi hälvetä. He olivat kuin pimeydessä olleet ihmiset, jotka äkkiä näkivät valonsäteen ja seurasivat sitä, kunnes pääsivät kirkkaaseen päivään. Mutta he eivät tyytyneet tähän lyhyeen keskusteluun. He halusivat kuulla enemmän ja saada myös kaikki ystävänsä kuulemaan tätä ihmeellistä opettajaa. He kutsuivat hänet kaupunkiinsa ja pyysivät häntä jäämään luokseen. Kaksi päivää hän viipyi Samariassa, ja vielä monet uskoivat häneen.AO4 157.2

Fariseukset halveksivat Jeesuksen yksinkertaisuutta. He eivät välittäneet hänen ihmeteoistaan, vaan vaativat merkkiä, että hän oli Jumalan Poika. Mutta samarialaiset eivät pyytäneet merkkiä, eikä Jeesus suorittanut mitään ihmetöitä heidän keskuudessaan paitsi että hän paljasti naiselle lähteellä hänen elämänsä salaisuudet. Kuitenkin monet uskoivat häneen. Iloissaan he sanoivat naiselle: »Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja.»AO4 157.3

Samarialaiset uskoivat Messiaan tulevan ei vain juutalaisten vaan koko maailman Lunastajana. Pyhä Henki oli Mooseksen kautta ennustanut hänen olevan Jumalan lähettämä profeetta. Jaakobin välityksellä oli lausuttu, että kansat kokoontuisivat hänen luoksensa, ja Aabrahamin välityksellä, että hänessä kaikki maan kansat tulisivat siunatuiksi. Näihin raamatunkohtiin perustui samarialaisten usko Messiaaseen. Se, että juutalaiset olivat tulkinneet väärin myöhemmät ennustukset liittäen Kristuksen toisen tulemisen kirkkauden hänen ensimmäiseen tulemiseensa, sai samarialaiset hylkäämään kaikki muut pyhät kirjoitukset paitsi Mooseksen välityksellä annetut. Mutta kun Vapahtaja poisti nämä väärät käsitykset, niin monet uskoivat myöhemmätkin ennustukset ja Kristuksen omat sanat Jumalan valtakunnasta.AO4 158.1