Luku 35—Kuohuva meri

Eräs vaiheikas päivä Jeesuksen elämässä oli kallistumassa iltaan. Galilean meren rannalla hän oli puhunut ensimmäiset vertauksensa selittäen jälleen kansalle tuttujen kuvausten avulla valtakuntansa luonnetta ja tapaa, jolla se perustettaisiin. Hän oli verrannut työtänsä kylväjän työhön, valtakuntansa kehitystä sinapinsiemenen kasvuun ja hapatuksen vaikutukseen taikinassa. Vanhurskaitten ja jumalattomien suurta lopullista eroa hän oli kuvannut vertauksissa nisusta ja lusteesta sekä nuotasta. Opettamiensa totuuksien ääretöntä arvoa hän oli kuvannut kätketyllä aarteella ja kallisarvoisella helmellä, kun taas vertauksella taloudenhoitajasta hän opetti seuraajilleen, kuinka heidän tuli työskennellä hänen edustajinaan.AO4 286.1

Koko päivän hän oli opettanut ja parantanut, ja illan tultua kansanjoukot vielä tunkeilivat hänen lähellään. Päivästä toiseen hän oli palvellut heitä, niin että hän oli tuskin ehtinyt nauttia ruokaa tai lepoa. Pahansuopa arvostelu ja panettelu, jolla fariseukset aina ahdistivat häntä, tekivät hänen työnsä vielä raskaammaksi ja vaikeammaksi, ja nyt päivän päättyessä hän oli niin lopen uupunut, että hän päätti etsiä hiljaisuutta jossakin yksinäisessä paikassa järven toisella puolen.AO4 286.2

Gennesaretin järven itärannikko ei ollut asumatonta, sillä siellä täällä järven rannalla oli kaupunkeja, mutta kuitenkin se länsipuoleen verrattuna oli autiota seutua. Sen väestöön kuului enemmän pakanoita kuin juutalaisia, eikä sillä ollut paljon yhteyttä Galilean kanssa. Näin Jeesus saattoi sieltä löytää kaipaamansa yksinäisen paikan, ja hän pyysi nyt opetuslapsiaan seuraamaan häntä sinne.AO4 286.3

Kun hän oli laskenut kansan luotaan, opetuslapset ottivat hänet mukaansa, »niinkuin hän venheessä oli», ja lähtivät nopeasti matkaan. Mutta he eivät päässeetkään lähtemään yksin. Lähellä rantaa oli muita kalastajaveneitä, ja nämä täyttyivät pian ihmisistä, jotka seurasivat Jeesusta ja halusivat vieläkin nähdä ja kuulla häntä.AO4 286.4