Luku 38—Levon tarve

Palattuaan lähetysmatkaltaan »apostolit kokoontuivat Jeesuksen tykö ja kertoivat hänelle kaikki, mitä olivat tehneet ja mitä olivat opettaneet. Niin hän sanoi heille: ‘Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän.’ Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään.»AO4 309.1

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kertoivat hänelle kaikki. Heidän läheinen suhteensa häneen antoi heille rohkeutta esittää hänelle mieluisat ja epämieluisat kokemuksensa, ilonsa nähdessään työnsä tuloksia ja surunsa epäonnistumisestaan, virheistään ja heikkoudestaan. He olivat tehneet erehdyksiä aloitelevassa työssään evankelistoina, ja kun he avoimesti kertoivat Jeesukselle kokemuksistaan, hän huomasi heidän tarvitsevan paljon opetusta. Hän näki myös, että he olivat väsyneet työstään ja tarvitsivat lepoa.AO4 309.2

Mutta missä he sitten olivatkin, he eivät voineet saada tarvitsemaansa hiljaista hetkeä, »sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään». Kansa tunkeili Jeesuksen luo, sillä se halusi tulla terveeksi ja tahtoi kuunnella hänen sanojaan. Monet tunsivat halua lähestyä häntä, sillä hän näytti heistä olevan kaikkien siunausten lähde. Monet niistä, jotka silloin tunkeutuivat Kristuksen luo saadakseen terveyden kalliin lahjan, vastaanottivat hänet Vapahtajanaan. Monet toiset, jotka silloin pelkäsivät tunnustaa häntä fariseusten tähden, kääntyivät Pyhän Hengen vuodatuksessa ja tunnustivat hänet Jumalan Pojaksi vihaisten pappien ja hallitusmiesten edessä.AO4 309.3

Mutta nyt Kristus halusi vetäytyä syrjään ollakseen opetuslastensa kanssa, sillä hänellä oli heille paljon sanottavaa. He olivat työssään käyneet läpi kokeen ja kohdanneet vastustusta eri muodoissa. Tähän asti he olivat kaikesta neuvotelleet Kristuksen kanssa, mutta nyt he olivat jonkin aikaa olleet yksin ja olivat joskus olleet hyvinkin huolissaan siitä, mitä heidän pitäisi tehdä. He olivat saaneet työstään suurta rohkaisua, sillä Kristus ei lähettänyt heitä ilman Pyhää Henkeään, ja uskon kautta häneen he tekivät monia ihmeitä, mutta nyt he tarvitsivat elämän leipää. Heille oli tarpeen mennä syrjäiseen paikkaan, jossa he voivat seurustella Jeesuksen kanssa ja saada ohjeita tulevaa työtään varten.AO4 309.4

»Niin hän sanoi heille: ‘Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän.’ » Kristus tuntee hellyyttä ja sääliä kaikkia palveluksessaan olevia kohtaan. Hän halusi osoittaa opetuslapsilleen, ettei Jumala vaadi uhria vaan armeliaisuutta. He olivat panneet koko sielunsa työhön ihmisten hyväksi, ja tämä kulutti heidän ruumiillisia ja henkisiä voimiaan. Heidän velvollisuutensa oli nyt levätä.AO4 310.1

Kun opetuslapset näkivät työnsä menestyksen, he olivat vaarassa ottaa ansion siitä itselleen ja tulla ylpeiksi ja langeta täten saatanan kiusaukseen. Heitä odotti suuri työ, ja ennen muuta heidän tuli oppia, ettei heidän voimansa ollut heissä itsessään vaan Jumalassa. Kuten Mooses oli Siinain erämaassa, Daavid Juudean kukkuloilla ja Elia Kerit in purolla, niin opetuslastenkin tuli päästä syrjään työsaraltaan ja seurustella Kristuksen, luonnon ja oman sydämensä kanssa.AO4 310.2

Opetuslasten ollessa lähetysmatkallaan Jeesus oli käynyt muissa kaupungeissa ja kylissä ja saarnannut valtakunnan evankeliumia. Näihin aikoihin hän sai tiedon Johannes Kastajan kuolemasta. Tämä tapaus toi elävästi hänen mieleensä sen kohtalon, jota kohti hän itse oli kulkemassa. Synkkiä pilviä kerääntyi jo hänen polkunsa ylle. Papit ja rabbiinit suunnitelivat valppaina hänen kuolemaansa, vakoilijoita seurasi hänen kintereillään, ja joka puolella laadittiin yhä useampia suunnitelmia hänen tuhoamisekseen. Tiedot apostolien saarnatyöstä kautta Galilean tulivat Herodeksen korviin ja kiinnittivät hänen huomionsa Jeesukseen ja hänen työhönsä. »Se on Johannes Kastaja», hän sanoi, »hän on noussut kuolleista», ja hän ilmaisi haluavansa nähdä Jeesuksen. Herodeksella oli alituinen pelko siitä, että salassa valmisteltiin vallankumousta, jonka tarkoitus olisi syöstä hänet valtaistuimelta ja murtaa Rooman ies Juudan kansalta. Kansan keskuudessa ilmeni tyytymättömyyden ja kapinallisuuden henkeä. Oli ilmeistä, ettei Kristuksen julkinen työ Galileassa voinut kauan jatkua. Hänen kärsimisensä aika lähestyi, ja hän halusi jonkin aikaa olla syrjässä kansanjoukon hälinältä.AO4 310.3

Murheellisin sydämin Johanneksen opetuslapset kantoivat opettajansa silvotun ruumiin hautaan. Sitten he »palasivat ja kertoivat Jeesukselle kaikki». Nämä opetuslapset olivat olleet kateellisia Kristukselle, kun hän näytti vetävän puoleensa ihmisiä Johanneksen luota. He olivat olleet fariseusten puolella syyttämässä häntä, kun hän istui publikaanien joukossa Matteuksen pidoissa. He olivat epäilleet hänen jumalallista tehtäväänsä, koska hän ei vapauttanut Johannesta vankilasta. Mutta nyt kun heidän opettajansa oli kuollut ja he kaipasivat lohdutusta suuressa surussaan ja opastusta tulevaan työhönsä, he tulivat Jeesuksen luo ja liittyivät häneen. Hekin tarvitsivat hiljaisia hetkiä seurustellakseen Jeesuksen kanssa.AO4 310.4

Lähellä Beetsaidaa, järven pohjoispäässä, oli yksinäinen seutu, jota nyt kaunisti kevään vehmas vehreys ja joka tarjosi tervetulleen lepopaikan Jeesukselle ja hänen opetuslapsilleen. Tähän paikkaan he lähtivät veneellään järven poikki. Siellä he olisivat syrjässä valtateistä ja liikeväylistä sekä kaupungin melusta ja kohinasta. Luonto itsessään oli heille lepoa, virkistävää vaihtelua mielelle. Täällä he saattaisivat kuunnella Kristuksen sanoja ilman kirjanoppineiden ja fariseusten vihaisia välihuomautuksia, loukkauksia ja syytöksiä. Täällä he saisivat lyhyen ajan nauttia ihanasta etuoikeudesta saada olla Mestarin seurassa.AO4 310.5

Kristuksen ja hänen opetuslastensa nauttima lepo ei ollut mukavuutta rakastavaa joutilaisuutta. He eivät käyttäneet yksinäisyydessä viettämäänsä aikaa huvitusten etsimiseen. He keskustelivat Jumalan työstä ja mahdollisuuksista saada se yhä tehokkaammaksi. Jeesus oikaisi heidän virheitään ja esitti heille oikean tavan lähestyä ihmisiä.AO4 311.1

Vaikka Jeesus voi tehdä ihmeitä ja oli antanut opetuslapsilleenkin saman vallan, hän käski uupuneitten palvelijainsa lähteä yksinäisyyteen maalle lepäämään. Lausuessaan, että eloa on paljon mutta työmiehiä vähän, hän ei teroittanut opetuslapsilleen lakkaamattoman työn välttämättömyyttä vaan sanoi: »Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa » (Matt. 9: 38). Jumala on määrännyt jokaiselle ihmiselle työn hänen kykyjensä mukaan (Ef. 4: 11-13), eikä hän haluaisi vastuuta sälytettävän vain muutamille toisten jäädessä vaille mitään taakkaa tai sielun vaivaa.AO4 311.2

Kristuksen lohdulliset sanat kuuluvat hänen palvelijoilleen nykyaikana yhtä varmasti kuin ne kuuluivat hänen opetuslapsilleen. »Tulkaa te yksinäisyyteen, — ja levähtäkää vähän. »Näin hän lausuu niille, jotka ovat uupuneita ja väsyneitä. Ei ole viisasta aina olla työn taakan alla ja jännityksessä, ei edes kun on kysymyksessä huo- lehtiminen ihmisten hengellisistä tarpeista, sillä silloin oma hengellinen tila tulee laiminlyödyksi, ja hengen, sielun ja ruumiin voimat rasittuvat liikaa. Itsekieltäymystä vaaditaan Kristuksen opetuslapsipa ja uhrauksia on tehtävä, mutta heidän on myös huolehdittava siitä, etteivät he liiallisessa innossaan anna saatanalle tilaisuutta käyttää hyväkseen inhimillistä heikkoutta, jolloin Jumalan työ kärsii vahinkoa.AO4 311.3

Rabbiinien mielestä uskonnon ydin oli olla aina vilkkaassa toiminnassa. He olivat riippuvaisia joistakin ulkonaisista muodoista osoittaakseen erinomaista hurskauttaan. Näin he erottivat sielunsa Jumalasta ja sulkeutuivat itsetyytyväisyyteensä. Sama vaara uhkaa vieläkin. Kun toiminta lisääntyy ja ihmiset saavuttavat menestystä tehdessään Jumalan työtä, on vaara luottaa ihmisten suunnitelmiin ja menetelmiin. Olemme taipuvaisia rukoilemaan vähemmän ja omistamaan vähemmän uskoa. Opetuslasten tavoin olemme vaarassa unohtaa riippuvaisuutemme Jumalasta ja koetamme tehdä toimeliaisuudestamme pelastajamme. Meidän on alituisesti katsottava Jeesukseen käsittäen, että hänen voimansa tekee työn. Samalla kun innokkaasti työskentelemme kadotettujen pelastamiseksi meidän on myös otettava aikaa mietiskelyyn, rukoukseen ja Jumalan sanan tutkimiseen. Vain ahkerasti rukoillen suoritettu ja Kristuksen ansiolla pyhitetty työ on lopulta osoittautuva tehokkaaksi edistämään hyvää.AO4 312.1

Kenenkään elämä ei ole ollut niin täynnä työtä ja vastuuta kuin Jeesuksen elämä. Kuinka usein hänet kuitenkin löydettiin rukoilemassa! Miten katkeamaton oli hänen yhteytensä Jumalan kanssa! Hänen maallisen elämänsä historiasta löydämme yhä uudelleen seuraavanlaisia kohtia: »Ja varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, hän nousi, lähti ulos ja meni autioon paikkaan; ja siellä hän rukoili. » »Paljon kansaa kokoontui kuulemaan häntä ja parantuakseen vaivoistaan. Mutta hän vetäytyi pois ja oleskeli erämaassa ja rukoili. » »Niin tapahtui niinä päivinä, että hän lähti vuorelle rukoilemaan; ja hän oli siellä kaiken yötä rukoillen Jumalaa » (Mark. 1: 35; Luuk. 5: 15,16; 6: 12).AO4 312.2

Uhratessaan koko elämänsä toisten hyväksi Vapahtaja huomasi tarpeelliseksi vetäytyä syrjään liikeväyliltä ja kansanjoukon keskuudesta, joka seurasi häntä päivästä päivään. Hänen täytyi kääntyä pois lakkaamattoman toiminnan täyttämästä elämästä ja luopua kosketuksesta inhimillisen hädän kanssa etsiäkseen hiljaisuutta ja katkeamatonta yhteyttä Isänsä kanssa. Koska hän oli ihminen kuten mekin, osallinen puutteistamme ja heikkouksistamme, hän oli kokonaan riippuvainen Jumalasta, ja salaisessa rukouspaikassaan hän ammensi taivaallista voimaa vahvistuakseen kohtaamaan velvollisuutensa ja koettelemuksensa. Synnin maailmassa Jeesus kesti taisteluita ja sielun tuskaa. Yhteydessä Jumalan kanssa hän vapautui huolista, jotka raskaina häntä painoivat. Sieltä hän löysi lohtua ja iloa.AO4 312.3

Kristuksessa ihmiskunnan hä- tähuuto nousi armahtavan Isän eteen. Ihmisenä hän rukoili Jumalan valtaistuimen edessä, kunnes hänen inhimillisyytensä tuli ladatuksi taivaallisella virralla, joka yhdistäisi inhimillisyyden ja jumalallisuuden. Lakkaamattomassa yhteydessä Jumalan kanssa hän vastaanotti elämää antaakseen elämän maailmalle. Hänen kokemustensa täytyy toistua meissä.AO4 312.4

»Tulkaa te yksinäisyyteen», hän kehottaa meitä. Jos noudattaisimme hänen sanaansa, olisimme voimakkaampia ja suuremmaksi hyödyksi. Opetuslapset etsivät Jeesusta ja kertoivat hänelle kaiken, ja hän rohkaisi ja neuvoi heitä. Jos me nykyaikana ottaisimme aikaa mennä Jeesuksen luo ja kertoa hänelle tarpeemme, emme pettyisi, sillä hän seisoisi oikealla puolellamme auttamassa meitä. Tarvitsemme enemmän yksinkertaisuutta, enemmän uskoa ja luottamusta Vapahtajaamme. Hän, jonka nimi on »Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas», hän, josta on kirjoitettu: »jonka hartioilla on herraus», on ihmeellinen neuvonantaja.Meitä kehotetaan pyytämään häneltä viisautta. Hän »antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta » (Jes. 9: 6; Jaak. 1:5).AO4 313.1

Kaikissa niissä, jotka ovat Jumalan koulussa, tulee ilmetä elämä, joka ei ole sopusoinnussa maailman, sen tapojen ja menojen kanssa. Jokaisen täytyy henkilökohtaisen kokemuksen kautta saada tieto Jumalan tahdosta. Meidän täytyy itse kuulla hänen puhuvan sydämellemme. Kun kaikki muut äänet ovat vaienneet ja odotamme hiljaa hänen edessään, sielun hiljaisuus tekee Jumalan äänen selvemmin kuultavaksi. Hän pyytää meitä: »Olkaa hiljaa ja tietäkää, että minä olen Jumala » (Ps. 46: 11 engl. käänn.). Tässä yksin voidaan löytää tosi lepo. Ja tämä on tehokasta valmistautumista kaikkeen Jumalan työhön. Kiireisen hyörinän ja elämän monien puuhien ja rasitusten keskelläkin on sielu, joka näin saa virvoitusta, valon ja rauhan ilmapiirin ympäröimänä. Elämästä leviää suloinen tuoksu, ja siinä ilmenee jumalallinen voima, joka saavuttaa ihmissydämet.AO4 313.2