Jairuksen tyttären herättäminen

Jeesus lähti heti esimiehen kanssa tämän kotiin. Vaikka opetuslapset olivat nähneet niin monia Jeesuksen laupeudentöitä, he olivat hämmästyneitä hänen suostuessaan ylpeän rabbin pyyntöön, mutta kuitenkin he seurasivat Mestariaan, ja kansa tuli perässä innokkaana ja odottavana. Esimiehen talo ei ollutkaan kaukana, mutta Jeesus ja hänen seuralaisensa pääsivät vain hitaasti eteenpäin, sillä kansa tunkeili hänen ympärillään joka puolella. Tuskainen isä tuli kärsimättömäksi viivytyksestä, mutta Jeesus, joka sääli kansaa, pysähtyi silloin tällöin auttamaan jotakuta kärsivää tai lohduttamaan murheellista sydäntä.AO4 295.3

Heidän ollessaan vielä matkalla sanansaattaja tunkeutui joukon läpi ja toi Jairukselle tiedon, että hänen tyttärensä oli kuollut ja että oli tarpeetonta enää vaivata Mestaria. Tämä puhe kuului Jeesuksenkin korviin. »Älä pelkää», hän sanoi, »usko ainoastaan, niin hän paranee.»AO4 295.4

Jairus tunkeutui lähemmäksi Vapahtajaa, ja yhdessä he riensivät hänen kotiinsa. Palkatut itkijät ja huilunsoittajat olivat jo siellä ja täyttivät ilman valituksillaan. Koolla oleva joukko ja vallitseva melu kiusasivat Jeesusta. Hän koetti vaientaa heitä sanoen: »Mitä te hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu. »Heitä suututtivat nämä vieraan sanat. He olivat nähneet lapsen kuoleman kourissa, ja he nauroivat hänelle. Vaatien heitä kaikkia lähtemään talosta Jeesus otti mu- kaansa lapsen isän ja äidin sekä kolme opetuslastaan: Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, ja he astuivat yhdessä kuolleen huoneeseen.AO4 295.5

Jeesus lähestyi vuodetta, otti lapsen käden omaansa ja lausui hiljaa tämän kodissa käytetyllä kielellä sanat: »Tyttö, minä sanon sinulle, nouse.»AO4 296.1

Heti kulki elottoman ruumiin läpi värähdys. Valtimo alkoi jälleen sykkiä. Huulet avautuivat hymyyn. Silmät aukenivat suuriksi kuin unesta herätessä, ja tyttö katseli ihmetellen ympärillään olevaa joukkoa. Hän nousi, ja hänen vanhempansa sulkivat hänet syliinsä ilosta itkien.AO4 296.2