Autuaita ovat rauhantekijät

»Autuaita ovat rauhantekijät. »Kristuksen rauha on lähtöisin totuudesta. Se on sopusointua Jumalan kanssa. Maailma on Jumalan lain vihollinen, syntiset ovat Luojansa vihollisia, ja seuraus on, että he ovat toinen toisensa vihollisia. Mutta psalmeissa sanotaan: »Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule » (Ps. 119: 165). Ihmiset eivät voi saada aikaan rauhaa. Ihmisten suunnitelmat yksilöiden ja yhteiskunnan puhdistamiseksi ja kohottamiseksi epäonnistuvat, koska ne eivät saavuta sydäntä. Ainoa voima, joka voi luoda tai säilyttää tosi rauhan, on Kristuksen armo. Kun se pääsee asumaan sydämeen, se karkottaa sieltä pahat himot, jotka saavat aikaan riitaa ja eripuraisuutta. »Orjantappurain sijaan on kasvava kypressejä, nokkosten sijaan on kasvava myrttipuita», ja elämän erämaa »riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja » (Jes. 55: 13; 35: 1).AO4 258.1

Kansanjoukot olivat hämmästyneitä tästä opetuksesta, joka poikkesi niin suuresti fariseusten oh- jeista ja esimerkistä. Ihmiset olivat tottuneet ajattelemaan, että onni oli riippuvainen tämän maailman tavaran omistamisesta ja että maine ja kunnia olivat kovasti tavoiteltavia. Oli hyvin miellyttävää tulla nimitetyksi »rabbiksi » ja kuulla itseään ylistettävän viisaaksi ja jumaliseksi sekä näytellä hurskauttaan ihmisten edessä. Tätä pidettiin onnen huippuna. Mutta tuon suuren joukon kuullen Jeesus julisti, että maallinen voitto ja kunnia olivat ainoa palkka, jonka sellaiset henkilöt koskaan saisivat. Hän puhui varmasti, ja hänen sanoissaan oli vakuuttava voima. Kansa vaikeni, ja pelon tunne hiipi heidän mieleensä. He katsoivat epäillen toisiaan. Kuka heistä voisi pelastua, jos tämän miehen opetukset olivat totta? Monet olivat vakuuttuneita, että tässä erinomaisessa opettajassa vaikutti Jumalan Henki ja että hänen lausumansa ajatukset olivat lähtöisin Jumalasta.AO4 258.2

Selitettyään, mitä tosi onni merkitsee ja miten se voidaan saavuttaa, Jeesus esitti vielä tarkemmin opetuslapsilleen Jumalan niitä varten säätämät velvollisuudet, jotka toimisivat hänen valitseminaan opettajina ja joiden tulisi johtaa toisia vanhurskauden ja iankaikkisen elämän tielle. Hän tiesi, että he usein saisivat kokea vastoinkäymisiä ja masennusta, että he kohtaisivat päättävää vastarintaa, että heitä häväistäisiin ja heidän todistuksensa hylättäisiin. Hän tiesi hyvin, että täyttäessään tehtäväänsä nuo vaatimattomat miehet, jotka niin tarkkaavaisina kuuntelivat hänen sanojaan, joutuisivat kärsimään herjausta, kidutusta, vankeutta ja kuoleman, ja hän jatkoi puhettaan.AO4 259.1