Johanneksen asema lunastussuunnitelmassa

Profeetta Johannes oli yhdysside kahden eri järjestelmän välillä. Jumalan edustajana hän astui esiin osoittamaan lain ja profeettojen suhdetta kristilliseen järjestelmään. Hän oli vähäisempi valo, jota seuraisi suurempi. Johanneksen mieli oli Pyhän Hengen valaisema, jotta hän säteilisi valoa kansalle. Mutta langenneelle ihmiselle ei ole koskaan loistanut tai kos- kaan tule loistamaan mikään muu valo niin kirkkaasti kuin se, joka säteilee Jeesuksen opetuksista ja esimerkistä. Kristus ja hänen tehtävänsä oli vain hämärästi käsitetty sellaisina, kuin ne vertauskuvallisesti esiintyivät uhritoimituksissa, jotka olivat vain todellisen varjo. Ei Johanneskaan ollut täysin käsittänyt Vapahtajan kautta saatavaa iankaikkista elämää.AO4 184.6

Sitä iloa lukuunottamatta, jonka Johannes löysi elämäntehtävästään, hänen elämänsä oli ollut hyvin surunvoittoista. Hänen äänensä kuului harvoin muualla kuin erämaassa. Hänen osansa oli elää yksin. Eikä hänen sallittu nähdä oman työnsä tuloksia. Hänellä ei ollut etuoikeutta olla Kristuksen kanssa ja nähdä tuota suurta valoa seuraavan jumalallisen voiman ilmenemistä. Hän ei saanut nähdä sokeiden saavan näkönsä, sairaiden parantuvan ja kuolleiden heräävän eloon. Hän ei nähnyt sitä valoa, joka loisti jokaisesta Kristuksen sanasta ja valoi kirkkauttaan ennustusten lupauksiin. Vähäisinkin opetuslapsi, joka näki Kristuksen voimateot ja kuuli hänen sanansa, oli tässä mielessä paljon etuoikeutetumpi kuin Johannes Kastaja, ja siksi hänen sanotaan olleen tätä suurempi.AO4 185.1

Niiden suurten väkijoukkojen välityksellä, jotka olivat kuunnelleet Johanneksen julistusta, hänen maineensa oli levinnyt kautta maan. Hänen vangitsemisensa herätti suurta mielenkiintoa. Kuitenkin hänen moitteeton elämänsä ja hänen puolellaan oleva voimakas yleinen mielipide saivat uskomaan, ettei häntä vastaan käytettäisi mitään väkivaltaisia keinoja.AO4 185.2