Jeesus puhdistaa temppelin

Kun Jeesus saapui temppeliin, hän näki kaiken tämän. Hän näki väärät liiketoimet. Hän näki köyhien hädän, kun he luulivat, ettei ilman veren vuodattamista ollut heidän synneilleen anteeksiantamusta. Hän näki temppelinsä ulomman esikartanon muutetun epäpyhäksi liikepaikaksi. Pyhä alue oli yhtenä ainoana suurena kauppapaikkana.AO4 127.2

Kristus näki, että jotakin oli tehtävä. Kansan noudatettavaksi oli annettu useita menoja, joiden tärkeyttä ei ollut sille oikealla ta- valla opetettu. Jumalanpalvelukseen osallistuvat uhrasivat uhrejaan käsittämättä, että ne kuvasivat ainoaa täydellistä uhria. Ja heidän keskellään seisoi tuntemattomana ja kenenkään kunnioittamatta hän, jota heidän koko jumalanpalveluksensa kuvasi. Hän oli antanut uhreja koskevat määräykset. Hän ymmärsi niiden vertauskuvallisen arvon ja hän näki, että ne oli nyt vääristelty ja ymmärretty väärin. Hengellinen jumalanpalvelus oli nopeasti häviämässä. Ei mikään side liittänyt pappeja ja hallitusmiehiä heidän Jumalaansa. Kristuksen tehtävänä oli järjestää kokonaan toisenlainen jumalanpalvelus.AO4 127.3

Tutkivin katsein Jeesus tarkastelee edessään olevaa näkyä seisoessaan temppelipihan portailla. Profeetallisella silmällään hän näkee tulevaisuuteen, ei ainoastaan vuosia vaan vuosisatoja ja aikakausia. Hän näkee, miten papit ja hallitusmiehet tulevat epäämään tarvitsevilta heidän oikeutensa ja kieltämään julistamasta evankeliumia köyhille. Hän näkee, miten Jumalan rakkaus salataan syntisiltä, ja ihmiset tekevät hänen armostaan kauppatavaran. Hänen katsellessaan tätä näkyä hänen kasvoillaan kuvastuu suuttumusta, arvokkuutta ja voimaa. Kansan huomio kiintyy häneen. Epäpyhää kauppaa harjoittavien silmät ovat kuin naulitut hänen kasvoihinsa. He eivät voi irrottaa katsettaan hänestä. He tuntevat, että tämä mies lukee heidän sisimmät ajatuksensa ja näkee heidän salaiset vaikuttimensa. Jotkut koettavat kätkeä kasvojaan, ikään kuin heidän pahat tekonsa olisivat kirjoitetut heidän kasvoihinsa noiden tutkivien silmien luettaviksi.AO4 128.1

Melu on vaimentunut. Liikenteen ja kaupankäynnin häly on lakannut. Hiljaisuus käy painostavaksi. Pelon tunne valtaa läsnäolijat. Tuntuu kuin heidät olisi haastettu Jumalan tuomioistuimen eteen vastaamaan teoistaan. Katsoessaan Kristukseen he näkevät jumaluuden välähtävän inhimillisen verhon läpi. Taivaan Majesteetti seisoo siinä, niin kuin Tuomari viimeisenä päivänä - tosin vailla sitä kirkkautta, joka hänellä silloin tulee olemaan, mutta omistaen saman voiman lukea ajatuksia. Hänen katseensa seuraa kansanjoukkoa pysähtyen jokaiseen yksilöön. Hänen hahmonsa näyttää kohoavan heidän ylitseen valtavan arvokkaana, ja jumalallinen valo kirkastaa hänen kasvonsa. Hän puhuu, ja hänen selvä, sointuva äänensä, sama, joka Siinain vuorelta julisti sen lain, jota papit ja kirjanoppineet nyt rikkovat, kaikuu temppelin holveissa: »Viekää pois nämä täältä. Älkää tehkö minun Isäni huonetta markkinahuoneeksi.»AO4 128.2

Hitaasti laskeutuen portaita ja kohottaen niistä nuorista tekemänsä ruoskan, joita hän oli kerännyt aitaukseen astuessaan, hän käskee kauppaa käyvän joukon poistua pyhäkön alueelta. Kiivaudella ja ankaruudella, jollaista hän ei koskaan aikaisemmin ole osoittanut, hän kaataa rahanvaihtajien pöydät kumoon. Rahat putoavat kilisten marmorilattialle. Kukaan ei rohkene epäillä hänen valtaansa. Kukaan ei uskalla kumartua poimimaan vääryydellä saatuja rahoja. Jeesus ei lyö heitä nuoraruoskallaan, mutta hänen kädessään tuo yksinkertainen ruoska näyttää hirveältä kuin leimuava miekka. Temppelipalvelijat, keinottelevat papit, rahanvaihtajat ja karjakauppiaat lampaineen ja härkineen syöksyvät paikalta. Heidän ainoana ajatuksenaan on paeta hänen läsnäolonsa tuomiota.AO4 128.3

Pakokauhu valtaa joukon, joka tuntee hänen jumaluutensa voiman. Sadoilta kalvenneilta huulilta kuuluu kauhun huutoja. Opetuslapsetkin vapisevat. Jeesuksen sanat ja käytös, jotka niin suuresti poikkeavat hänen tavallisesta käyttäytymisestään, saattavat heidät pelon valtaan. He muistavat, että hänestä on kirjoitettu: »Kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut » (Ps. 69:10). Pian on hälisevä joukko kauppatavaroiden ajettu pois Herran temppelistä. Esikartanot ovat vapautuneet epäpyhästä kaupankäynnistä, ja syvä, vakava hiljaisuus laskeutuu äsken niin meluisan paikan ylle. Herran läsnäolo, joka muinoin pyhitti vuoren, on nyt pyhittänyt hänen kunniakseen rakennetun temppelin.AO4 129.1