Suhde veljiin

Kaikki tämä loukkasi hänen veljiään. Koska he olivat Jeesusta vanhempia, hänen olisi heidän mielestään pitänyt olla heidän käskyjensä alaisena. He syyttivät häntä siitä, että hän piti itseään heitä parempana, ja nuhtelivat häntä, koska hän muka asetti itsensä heidän opettajiensa ja pappien ja kansan hallitusmiesten edelle. Usein he uhkailivat ja koettivat pelotella häntä, mutta hän ei siitä välittänyt vaan piti yhä pyhiä kirjoituksia oppaanaan.AO4 65.2

Jeesus rakasti veljiään ja kohteli heitä muuttumattoman ystävällisesti, mutta he kadehtivat häntä ja osoittivat selvää epäuskoa ja ylenkatsetta. He eivät voineet käsittää hänen käytöstään. Jeesuksessa oli suuria vastakohtia. Hän oli Jumalan Poika ja kuitenkin avuton lapsi. Koska hän oli maailmojen Luoja, koko maa oli hänen omaisuuttaan, ja kuitenkin hän kohtasi köyhyyttä elämänsä joka askelella. Hänen arvokkuutensa ja yksilöllisyytensä erosivat kokonaan maallisesta ylpeydestä ja omahyväisyydestä. Hän ei tavoitellut maallista suuruutta, vaan hän tyytyi alhaisimpaankin asemaan. Tämä ärsytti hänen veljiään. He eivät voineet selittää hänen järkkymätöntä rauhallisuuttaan ahdistusten ja puutteen keskellä. He eivät tietäneet, että hän oli meidän tähtemme tullut köyhäksi, että me hänen köyhyydestään rikastuisimme (vrt. 2 Kor. 8: 9). He ymmärsivät hänen tehtävänsä salaisuutta yhtä vähän kuin Jobin ystävät voivat käsittää hänen nöyryytystään ja kärsimyksiään.AO4 65.3

Jeesuksen veljet käsittivät hänet väärin, koska hän ei ollut heidän kaltaisensa. Hänen käyttäytymisohjeensa eivät olleet samat kuin heidän. Katsoessaan ihmisiin he olivat kääntyneet pois Jumalasta, eikä heillä ollut hänen voimaansa elämässään. Ne uskonnon muodot, joita he noudattivat, eivät voineet muuttaa heidän luon- nettaan. He maksoivat »kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista», mutta jättivät »sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä; oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden » (Matt. 23: 23). Jeesuksen esimerkki oli heille alituisena ärsytyksenä. Hän vihasi vain yhtä asiaa tässä maailmassa, ja se oli synti. Hän ei voinut katsella yhtään väärää tekoa tuntematta tuskaa, jota hänen oli mahdoton salata. Oli silminnähtävä ero muotomenoihin piintyneiden ihmisten, joiden näennäisen pyhyyden alle kätkeytyi rakkaus syntiin, ja sellaisen luonteen välillä, jolle Jumalan kunnia oli aina ensimmäinen asia. Koska Jeesuksen elämä tuomitsi synnin, häntä vastustettiin sekä kotona että muualla. Hänen epäitsekkyydestään ja rehellisyydestään puhuttiin pilkallisesti. Hänen kärsivällisyytensä ja ystävällisyytensä leimattiin pelkuruudeksi.AO4 65.4