Parannetut lähetyssaarnaajina

Mutta aivan toisenlaiset olivat parannettujen riivattujen tunteet. He kaipasivat Lunastajansa seuraa. Hänen läheisyydessään he tunsivat olevansa turvassa pahoilta hengiltä, jotka olivat heitä kiduttaneet ja turmelleet heidän parhaan miehuutensa. Kun Jeesus aikoi astua veneeseen, he pysyttelivät hänen lähellään, polvistuivat hänen jalkojensa juureen ja pyysivät häntä pitämään heidät lähellään, niin että he saisivat aina kuunnella hänen sanojaan. Mutta Jeesus käski heidän mennä kotiinsa kertomaan, mitä suuria asioita Herra oli heille tehnyt.AO4 292.1

Siinä oli heillä työ tehtävänä: mennä pakanalliseen kotiinsa kertomaan, mitä siunauksia he olivat saaneet Jeesukselta. Heidän oli vaikea erota Vapahtajasta. He tulisivat varmaan kohtaamaan suuria vaikeuksia pakanallisessa ympäristössään. Ja heidän pitkäaikainen eristäytymisensä yhteiskunnasta näytti tehneen heidät sopimattomiksi hänen määräämäänsä työhön. Mutta niin pian kuin Jeesus osoitti heille heidän velvollisuutensa, he olivat valmiit tottelemaan. He eivät kertoneet Jeesuksesta vain omassa kodissaan ja naapuristossaan, vaan kulkivat kautta koko Dekapoliin julistaen kaikkialla hänen pelastavaa voimaansa ja kuvaillen, miten hän oli vapauttanut heidät pahoista hengistä. Näin tehdessään he saivat suuremman siunauksen kuin olisivat saaneet, jos yksinomaan oman hyötynsä tähden olisivat jääneet Jeesuksen läheisyyteen. Työskentely pelastuksen hyvien uutisten levittämiseksi vie meidät lähelle Vapahtajaa!AO4 292.2

Nämä kaksi parannettua riivattua olivat ensimmäiset lähetyssaarnaajat, jotka Jeesus lähetti julistamaan evankeliumia Dekapoliin alueelle. Näillä miehillä oli ollut etuoikeus kuunnella Kristuksen opetusta vain muutama hetki. Heidän korvansa eivät olleet kuulleet ainoatakaan saarnaa hänen huuliltaan. He eivät voineet opettaa kansaa opetuslasten tavoin, jotka päivittäin olivat olleet Kristuksen kanssa. Mutta heillä oli henkilökohtainen todistus siitä, että Jeesus oli Messias. He voivat kertoa sen, minkä tiesivät, mitä he itse olivat nähneet, kuulleet ja tunteneet Kristuksen voimasta. Tämän voi tehdä jokainen, jonka sydäntä Jumalan armo on koskettanut. Johannes, rakastettu opetuslapsi, kirjoitti: »Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta - minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme » (1 Joh.1: 1-3). Kristuksen todistajina meidän on kerrottava mitä tiedämme, mitä itse olemme nähneet ja kuulleet ja tunteneet. Jos olemme seuranneet Jeesusta askel askelelta, niin voimme oikein yksityiskohtaisesti kertoa tiestä, jota hän on meitä johdattanut. Voimme kertoa, kuinka olemme koetelleet hänen lupauksiaan ja havainneet ne luotettaviksi. Voimme kertoa siitä, mitä olemme kokeneet Kristuksen armosta. Tällaista todistusta Herra odottaa, ja sen puutteessa maailma joutuu perikatoon.AO4 292.3

Vaikka gadaralaiset eivät olleet ottaneet Jeesusta vastaan, hän ei jättänyt heitä pimeyteen, jonka he itse olivat valinneet. Kun he pyysivät häntä lähtemään luotaan, he eivät olleet kuulleet hänen sanojaan. He eivät tienneet, mitä he hylkäsivät. Siksi hän uudelleen lähetti heille valoa sellaisten välityksellä, joita he eivät kieltäytyisi kuuntelemasta.AO4 293.1

Aiheuttamalla sikojen tuhoutumisen saatanan tarkoitus oli kääntää ihmiset pois Vapahtajasta ja estää evankeliumin saarnaaminen sillä seudulla. Mutta juuri tämä tapaus paremmin kuin mikään muu sai koko maakunnan liikkeelle ja suuntasi huomion Kristukseen. Vaikka Vapahtaja itse lähtikin pois, hänen parantamansa miehet jäivät todistamaan hänen voimastaan. Niistä, jotka olivat olleet pimeyden ruhtinaan välikappaleita, tuli valon levittäjiä, Jumalan Pojan sanansaatta- jia. Ihmiset ihmettelivät kuunnellessaan heidän ihmeellistä kertomustaan. Ovi avautui evankeliumille koko sillä alueella. Kun Jeesus palasi Dekapoliiseen, ihmiset kerääntyivät hänen ympärilleen, ja kolmen päivän ajan saivat kaupungin asukkaiden lisäksi tuhannet ympärillä asuvat kuulla pelastussanomaa. Paholaistenkin voima on Vapahtajan hallittavissa, ja paha käännetään palvelemaan hyvää.AO4 293.2