Riivattujen parantaminen

Varhain aamulla Vapahtaja seuralaisineen saapui rannalle, ja nousevan auringon valo kosketti merta ja maata ikään kuin rauhan siunauksella. Mutta tuskin he olivat astuneet maihin, kun heidän sil- mänsä kohtasivat näyn, joka oli vielä kauheampi kuin myrskyn raivo. Jostakin piilopaikastaan hautojen keskeltä ryntäsi heidän päälleen kaksi mielipuolta ikään kuin aikoen repiä heidät palasiksi. Heidän ympärillään riippui kahleiden jätteitä, jotka he olivat murtaneet paetessaan vankeudesta. Heidän ihossaan oli verta vuotavia haavoja, joita he terävillä kivillä olivat viileskelleet. Heidän silmänsä kiiluivat pitkän ja takkuisen tukan alta, ja heitä hallitsevat riivaajat näyttivät hävittäneen heistä kaiken ihmisen kaltaisuuden, niin että he näyttivät pikemmin villipedoilta kuin ihmisiltä.AO4 289.1

Opetuslapset ja heidän toverinsa pakenivat kauhuissaan, mutta äkkiä he huomasivat, ettei Jeesus ollutkaan heidän joukossaan, ja kääntyivät etsimään häntä. Hän seisoi siinä, minne he olivat hänet jättäneet. Hän, joka oli tyynnyttänyt myrskyn ja oli ennenkin kohdannut saatanan ja voittanut hänet, ei paennut näitä riivaajia. Kun miehet hampaitaan kiristellen ja suu vaahdossa lähestyivät häntä, Jeesus kohotti kätensä, joka oli viitannut aaltoja vaikenemaan, eivätkä miehet voineet tulla lähemmäksi. He seisoivat raivoten mutta avuttomina hänen edessään.AO4 290.1

Niin kuin se, jolla on valta, hän käski saastaisten henkien lähteä heistä. Hänen sanansa tunkeutuivat onnettomien pimentyneeseen mieleen. He käsittivät hämärästi, että nyt oli lähellä hän, joka voi pelastaa heidät kiduttavien riivajien vallasta. He lankesivat Vapahtajansa jalkoihin kumartaakseen häntä, mutta kun he avasivat suunsa pyytääkseen häneltä armoa, riivaajat puhuivat heidän välityksellään huutaen kiihkeästi: »Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä rukoilen sinua: älä minua vaivaa.»AO4 290.2

Jeesus kysyi: »Mikä on niinesi? » Ja vastaus kuului: »Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta. »Käyttäen näitä vaivaamiaan miehiä yhteyden välittäjänä he pyysivät Jeesukselta, ettei hän lähettäisi heitä pois siitä seudusta. Lähellä sitä paikkaa oli eräällä vuorenrinteella suuri sikalauma laitumella. Riivaajat pyysivät päästä niihin, ja Jeesus salli sen. Heti pakokauhu valtasi lauman. Siat syöksyivät hurjasti jyrkännettä alas ja voimatta pysähtyä sen reunalle putosivat järveen ja hukkuivat.AO4 290.3

Sillä välin oli riivatuissa tapahtunut ihmeellinen muutos. Valo oli loistanut heidän mieleensä. Heidän silmänsä säteilivät ymmärrystä. Heidän kasvonsa, jotka niin kauan olivat olleet vääristyneinä saatanan kuvaksi, tulivat äkkiä lempeiksi, heidän veren tahraamat kätensä olivat levossa, ja iloisin äänin nämä miehet ylistivät Jumalaa pelastuksestaan.AO4 290.4

Jyrkänteeltä olivat sikopaimenet nähneet kaiken, mitä oli tapahtunut, ja he kiiruhtivat kertomaan uutisen isännilleen ja kaikelle kansalle. Pelon ja hämmästyksen vallassa koko väestö kokoontui kohtaamaan Jeesusta. Nämä kaksi riivattua olivat olleet koko paikkakunnan kauhuna. Ei kukaan voinut turvassa kulkea siellä, missä he olivat, sillä heillä oli tapana käydä jokaisen matkus- tajan kimppuun paholaisen raivolla. Nyt nämä miehet istuivat puettuina ja järjissään Jeesuksen jalkain juuressa kuunnellen hänen sanojaan ja ylistäen hänen nimeään, joka oli tehnyt heidät terveiksi. Mutta kansa, joka katseli tätä ihmeellistä näkyä, ei iloinnut. Sikojen menetys tuntui heistä merkityksellisemmältä kuin näiden saatanan vankien vapautus.AO4 290.5

Sikojen omistajien parhaaksi oli tämän tappion sallittu kohdata heitä. Maalliset asiat olivat vallanneet heidät kokonaan, eivätkä he välittäneet hengellisen elämän tärkeistä eduista. Jeesus halusi särkeä heidän itsekkään välinpitämättömyytensä lumouksen, jotta he vastaanottaisivat hänen armonsa. Mutta harmi ja suuttumus heidän ajallisesta tappiostaan sokaisi heidän silmänsä näkemästä Vapahtajan armoa.AO4 291.1

Yliluonnollisen voiman ilmeneminen herätti ihmisten taikauskon ja synnytti heissä pelkoa. Tämän vieraan viipyminen heidän luonaan voisi aiheuttaa lisää onnettomuuksia. He pelkäsivät taloudellista tappiota ja päättivät vapautua hänestä. Ne, jotka olivat tulleet järven yli Jeesuksen kanssa, kertoivat kaikesta, mitä edellisenä yönä oli tapahtunut, heitä uhanneesta vaarasta ja miten tuuli ja meri oli tyynnytetty. Mutta heidän sanansa eivät vaikuttaneet mitään. Kansa tunkeili kauhuissaan Jeesuksen ympärillä ja pyysi häntä lähtemään heidän luotaan, ja hän suostui ja lähti heti veneellä vastakkaiselle rannalle.AO4 291.2

Gadaran asukkailla oli keskuudessaan elävä esimerkki Kristuksen voimasta ja armosta. He näkivät miehet, jotka olivat saaneet takaisin järkensä valon, mutta he pelkäsivät niin suuresti maallisten etujensa joutuvan vaaraan, että he kohtelivat tunkeilijana häntä, joka oli voittanut pimeyden ruhtinaan heidän silmäinsä edessä, ja he työnsivät taivaan lahjan pois oveltaan. Meillä ei ole tilaisuutta henkilökohtaisesti työntää Kristusta luotamme, kuten tekivät gadaralaiset, mutta kuitenkin monet kieltäytyvät tottelemasta hänen sanaansa, koska kuuliaisuus merkitsisi jonkin maallisen edun uhraamista. Monet hylkäävät hänen armonsa ja karkottavat luotaan hänen Pyhän Henkensä, jottei hänen läsnäolonsa aiheuttaisi heille taloudellista tappiota.AO4 291.3