Maria mietiskelee tapahtunutta

Maria mietti Simeonin sisällyksekästä ja kauaskantoista ennustusta. Katsoessaan sylissään lepäävää lasta ja muistellessaan Beetlehemin paimenten lausumia sanoja hän oli täynnä kiitollista iloa ja kirkasta toivoa. Simeonin sanat toivat hänen mieleensä Jesajan profeetallisen lausunnon: »Mutta lisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa. Ja hänen päällänsä lepää Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki. Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side. » »Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. Sillä lapsi on meille syntynyt, poi- ka on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas » (Jes. 11: 15; 9: 2-6).AO4 36.5

Mutta Maria ei ymmärtänyt Kristuksen tehtävää. Simeon oli ennustanut, että hän olisi valoksi pakanoille ja kirkkaudeksi Israelille. Siksi enkelitkin olivat ilmoittaneet Vapahtajan syntymän ilosanomana kaikelle kansalle. Jumala koetti oikaista ahdasta juutalaista käsitystä Messiaan työstä. Hän toivoi, etteivät ihmiset näkisi häntä vain Israelin vapauttajana vaan maailman Lunastajana. Mutta monta vuotta täytyi kulua, ennen kuin edes Jeesuksen äiti ymmärtäisi hänen tehtävänsä.AO4 37.1

Maria odotti Messiaan hallitsevan Daavidin istuimella, mutta hän ei nähnyt sitä kärsimyskastetta, jonka avulla se saavutettaisiin. Simeonin välityksellä oli ilmoitettu, ettei Messiaan tie maailman läpi olisi vailla vaikeuksia. Hänen sanoissaan Marialle: »Ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä » Jumala armossaan antoi Jeesuksen äidille tiedon siitä tuskasta, jota hän oli jo alkanut tuntea Jeesuksen tähden.AO4 37.2

Simeon oli sanonut: »Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan. »Niiden, jotka haluavat nousta, täytyy ensin langeta. Meidän täytyy kaatua kallioon ja murskautua, ennen kuin Kristus voi meitä nostaa. Oma minä on kukistettava, ylpeys nöyryytettävä, jos haluamme nähdä hengellisen valtakunnan kirkkauden.Juutalaiset eivät halunneet kunniaa, joka saavutettaisiin nöyryytyksen avulla. Siksi he eivät ottaneet Lunastajaansa vastaan. Hän oli merkki, jota vastaan sanottiin.AO4 37.3

»Että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi. »Vapahtajan elämän valossa paljastuu jokaisen sydän, Luojasta pimeyden ruhtinaaseen asti. Saatana on kuvannut Jumalan itsekkääksi ja vallanhaluiseksi olennoksi, joka vaatii kaiken antamatta mitään ja joka tahtoo luotujen palvelevan häntä hänen omaksi kunniakseen eikä tee mitään uhrauksia heidän hyväkseen. Mutta Kristuksen uhri ilmaisee Isän sydämen. Se todistaa, että Jumalan ajatukset meitä kohtaan ovat »rauhan eikä turmion ajatukset » (Jer. 29: 11). Se osoittaa, että vaikka Jumalan viha syntiä kohtaan on voimakas kuin kuolema, hänen rakkautensa syntistä kohtaan on voimakkaampi kuin kuolema. Ryhdyttyään lunastustyöhön meidän hyväksemme hän ei säästä mitään, mikä on välttämätöntä tämän työn suorittamiseksi, olipa se miten rakasta tahansa. Ei ainoatakaan pelastuksemme vaatimaa totuutta pidätetä, ei yhtään armon ihmettä laiminlyödä, ei mitään jumalallista voimaa jätetä käyttämättä. Suosionosoitus annetaan suosionosoituksen perästä, lahja lahjan jälkeen. Koko taivaan aarrekammio on avoinna niille, joita hän koettaa pelastaa. Koottuaan maailmankaikkeuden rikkaudet ja avattuaan äärettömän voimansa varastot hän antaa ne kaikki Kristuksen käsiin sanoen: »Kaikki nämä ovat ihmistä varten. Käy- tä näitä lahjoja saadaksesi hänet vakuuttuneeksi, ettei ole suurempaa rakkautta kuin minun, ei maassa eikä taivaassa. Ihminen on löytävä suurimman onnen rakastaessaan minua.»AO4 37.4

Golgatan ristin juurella rakkaus ja itsekkyys seisoivat vastakkain. Siinä ilmeni niiden kummankin todellinen olemus. Kristus oli elänyt vain lohduttaakseen ja siunatakseen toisia, ja surmatessaan hänet saatana ilmaisi vihansa kiukun Jumalaa kohtaan. Hän paljasti silloin, että hänen kapinansa todellinen tarkoitus oli syöstä Jumala valtaistuimelta ja tuhota hänet, jonka välityksellä Jumalan rakkaus ilmaistiin.AO4 38.1

Kristuksen elämä ja kuolema toivat myös ihmisten ajatukset ilmi. Seimeltä ristille Jeesuksen elämä oli kutsu itsensä uhraamiseen ja hänen kärsimystensä osallisuuteen. Se paljasti ihmisten tarkoitukset. Jeesus toi tullessaan taivaan totuuden mukanaan, ja kaikki, jotka kuuntelivat Pyhän Hengen ääntä, tulivat vedetyiksi hänen tykönsä. Oman itsensä palvojat kuuluivat saatanan valtakuntaan. Suhteessaan Kristukseen jokainen osoitti, mille puolelle hän kuului. Ja niin jokainen langettaa oman tuomionsa.AO4 38.2

Tuomiopäivänä jokainen kadotettu sielu tulee käsittämään totuuden hylkäämisensä todellisen luonteen. Risti asetetaan näkyviin, ja jokainen synnin sokaisema on näkevä sen todellisen merkityksen. Syntiset seisovat tuomittuina, silmiensä edessä Golgata käsittämättömine uhreineen. Kaikki valheelliset puolustelut häviävät. Ihmisen luopumus näkyy kaikessa iljettävyydessään. Ihmiset näkevät, minkä he ovat valinneet. Silloin selviää jokainen kysymys totuudesta ja valheesta tuossa pitkäaikaisessa taistelussa. Maailmankaikkeus on toteava Jumalan olevan syytön pahan olemassaoloon. Silloin osoitetaan, etteivät Jumalan käskyt ole johtaneet syntiin. Jumalan hallituksessa ei ollut mitään puutetta, ei mitään tyytymättömyyden aihetta. Kun kaikkien sydänten ajatukset paljastetaan, yhtyvät sekä uskolliset että kapinalliset tunnustamaan: »Vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas. Kuka ei pelkäisi, Herra, ja ylistäisi sinun nimeäsi? — Sinun vanhurskaat tuomiosi ovat julki tulleet » (Ilm. 15: 3, 4).AO4 38.3