Voitto kiusaajasta

Saatana oli asettanut kyseenalaiseksi, oliko Jeesus Jumalan Poika. Hänen äkillinen karkottamisensa oli todistus, jota vastaan hän ei voinut sanoa. Jumaluus välkähti läpi kärsivän ihmisyyden. Saatanalla ei ollut voimaa vastustaa tätä käskyä. Nöyryytyksestä ja raivosta kiemurrellen hänen oli pakko poistua maailman Lunastajan läheisyydestä. Kristuksen voitto oli yhtä täydellinen kuin Aadamin tappio oli ollut.AO4 102.1

Niin mekin voimme vastustaa kiusausta ja pakottaa saatanan poistumaan luotamme. Jeesus sai voiton olemalla kuuliainen Jumalalle ja uskomalla häneen, ja hän sanoo meille apostolin välityksellä: »Olkaa siis Jumalalle alamaiset, mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä » (Jaak. 4: 7, 8). Me emme voi pelastaa itseämme kiusaajan vallasta. Hän on voittanut ihmiskunnan, ja kun me yritämme seisoa omassa voimassamme, joudumme hänen juoniensa uhreiksi, mutta »Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan » (Sanani. 18: 10). Saatana pelkää ja pakenee heikointakin sielua, joka löytää turvan tuossa voimakkaas- sa nimessä.AO4 102.2

Vihollisen lähdettyä Jeesus vaipui uupuneena maahan kuoleman kalpeana kasvoiltaan. Taivaan enkelit olivat seuranneet taistelua ja nähneet rakkaan johtajansa kulkevan kuvaamattomien kärsimysten läpi avatakseen meille pelastuksen tien. Hän oli kestänyt koetuksen, joka oli suurempi, kuin me koskaan joudumme kestämään. Nyt enkelit palvelivat Jumalan Poikaa hänen maatessaan kuolevan näköisenä. He vahvistivat häntä ruoalla ja lohduttivat häntä kertomalla hänen Isänsä rakkaudesta sekä vakuuttamalla, että koko taivas riemuitsi hänen voitostaan. Kun hän jälleen virvoittuu, hänen avara sydämensä on tulvillaan myötätuntoa ihmisiä kohtaan, ja hän lähtee suorittamaan aloittamaansa työtä eikä lepää, ennen kuin vihollinen on voitettu ja langennut ihmissuku lunastettu.AO4 103.1

Emme voi käsittää lunastuksemme hintaa, ennen kuin lunastettuina seisomme Lunastajamme kanssa Jumalan valtaistuimen edessä. Kun ikuinen kotimme kaikessa loistossaan avautuu hurmaantuneen katseemme eteen, silloin muistamme, että Jeesus jätti kaiken tämän meidän tähtemme, että hän ei ainoastaan tullut taivaan kartanoiden maanpakolaiseksi, vaan että hän myös meidän tähtemme otti vastuulleen epäonnistumisen ja ikuisen tappion vaaran. Silloin heitämme kruunumme hänen jalkoihinsa ja viritämme laulun: »Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen » (Ilm. 5:12).AO4 103.2