Jeesus koettelee naisen uskoa

Kristus ei heti vastannut naisen pyyntöön. Hän otti tämän halveksitun rodun edustajan vastaan, niin kuin juutalaiset olisivat tehneet. Tällä menettelyllään hän halusi saada opetuslapset näkemään, miten erilaisia olivat se kylmä ja sydämetön tapa, jolla juutalaiset suhtautuisivat tällaiseen tapaukseen ja jolla tavalla hänkin ensin kohteli tätä naista, ja sitten se säälivä tapa, jolla hän toivoi heidän suhtautuvan tällaiseen hätään ja jota hän käytti suostuessaan myöhemmin naisen pyyntöön.AO4 344.2

Mutta vaikka Jeesus ei vastannutkaan, nainen ei menettänyt uskoaan. Jeesuksen kulkiessa edelleen ikään kuin kuulematta häntä hän seurasi jatkaen pyytämistään. Hänen hellittämättömyytensä vaivaamina opetuslapset pyysivät Jeesusta lähettämään hänet pois. He huomasivat Mestarin kohtelevan häntä välinpitämättömästi, ja siksi he luulivat juutalaisten ennakkoluulon kanaanilaisia kohtaan miellyttävän häntä. Mutta nainen vetosikin säälivään Vapahtajaan, ja Jeesus sanoi vastaukseksi opetuslasten kysymykseen: »Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö. »Vaikka tämä vastaus näytti olevan sopusoinnussa juutalaisten ennakkoluulon kanssa, siihen sisältyi opetuslapsille moite, jonka he jälkeenpäin ymmärsivät muistuttavan heitä siitä, mitä hän niin usein oli heille sanonut, että hän oli tullut maailman pelastamaan kaikki, jotka ottaisivat hänet vastaan.AO4 344.3

Nainen ajoi asiaansa yhä hellittämättömämmin kumartuen Kristuksen jalkoihin ja huutaen: »Herra, auta minua. »Jeesus, joka yhä edelleen näytti hylkäävän hänen pyyntönsä juutalaisten tunteettoman ennakkoluulon mukaan, vastasi: »Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille. »Tämä sisälsi itse asiassa väitteen, ettei ollut soveliasta tuhlata Jumalan valitulle kansalle annettuja siunauksia vieraille ja muukalaisille. Tämä vastaus olisi täysin masentanut vähemmän innokkaan anojan. Mutta nainen näki tilaisuutensa tulleen. Jeesuksen näennäisen kiellon takana hän näki säälin, jota tämä ei voinut salata. »Niin, Herra», hän vastasi, »mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat. »Kun perheen lapsia ruokitaan heidän isänsä pöydässä, ei koiriakaan jätetä ruokkimatta. Niillä on oikeus niihin muruihin, jotka putoavat runsaasti katetulta pöydältä. Niinpä, kun Israelille oli annettu monia siunauksia, eikö ollut siunausta myöskin hänelle? Häntä pidettiin koirana, eikö hänellä siis ollut koiran oikeutta saada muruja Jumalan rikkaudesta?AO4 345.1

Jeesus oli juuri lähtenyt työkentältään, koska kirjanoppineet ja fariseukset yrittivät riistää hänen henkensä. He nurisivat ja valittivat. He olivat epäuskoisia ja katkeria ja hylkäsivät heille vapaasti tarjotun pelastuksen. Nyt Kristus tapaa onnettomaan ja halveksittuun rotuun kuuluvan henkilön, jolle ei ole suotu Jumalan sanan valoa. Kuitenkin hän heti antautuu Kristuksen jumalallisen vaikutuksen alaiseksi ja uskoo varmasti hänen kykyynsä antaa hänelle, mitä hän pyytää. Hän pyytää vain muruja, jotka putoavat Mestarin pöydältä. Jos hän saisi koiran etuoikeuden, hän kernaasti antaisi kohdella itseään koirana. Mikään kansallinen tai uskonnollinen ennakkoluulo tai ylpeys ei vaikuta hänen menettelyynsä, ja hän tunnustaa heti Kristuksen Lunastajaksi, joka kykenee tekemään kaiken, mitä hän häneltä pyytää.AO4 345.2