Uskon parantava voima

Ihmettelevä kansanjoukko, joka tunkeili Kristuksen ympärillä, ei huomannut saaneensa mitään elinvoimaa. Mutta kun kärsivä nainen ojensi kätensä koskettaakseen häntä ja uskoi tulevansa terveeksi, hän tunsi parantavan voiman. Näin on hengellistenkin asiain laita. Ei hyödytä mitään puhella uskonnosta välinpitämät- tömästi tai rukoilla ilman sielun nälkää ja elävää uskoa. Nimellinen Kristukseen kohdistuva usko, joka ottaa hänet vastaan vain maailman Vapahtajana, ei voi koskaan parantaa sielua. Pelastukseksi koituva usko ei ole vain totuuden tunnustamista järjen avulla. Joka odottaa saavansa kaiken tiedon, ennen kuin hän haluaa uskoa, ei voi saada siunauksia Jumalalta.AO4 297.2

Ei riitä, että me uskomme sen, mitä kerrotaan Kristuksesta, meidän täytyy uskoa Kristukseen. Meitä hyödyttää vain sellainen usko, joka ottaa hänet vastaan henkilökohtaisena Vapahtajana ja omaksuu hänen ansionsa meidän hyväksemme. Monet pitävät uskoa mielipiteenä. Pelastava usko on sopimus, jolla ne, jotka ottavat Kristuksen vastaan, yhtyvät liittoon Jumalan kanssa. Oikea usko on elämää. Elävä usko merkitsee lisääntynyttä tarmoa ja lujaa luottamusta, joiden avulla sielusta tulee voitokas.AO4 298.1

Parannettuaan naisen Jeesus halusi hänen tunnustavan saamansa siunauksen. Evankeliumin tarjoamia lahjoja ei tule hankkia itselleen varkain tai nauttia niistä salaa. Herra kehottaa meitä tunnustamaan hänen hyvyytensä. »Te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja minä olen Jumala » (Jes. 43: 12).AO4 298.2

Se, että tunnustamme hänen uskollisuutensa, on taivaan valitsema keino Kristuksen ilmaisemiseksi maailmalle. Meidän on tunnustettava hänen armonsa sellaisena, kuin muinaiset pyhät miehet sen tekivät tiettäväksi, mutta kaikkein tehokkain on todistus omasta kokemuksestamme. Olemme Jumalan todistajia ilmaistessamme itsessämme jumalallisen voiman vaikutusta. Jokaisen ihmisen elämä on erilainen kuin toisten, ja hänen kokemuksensa eroavat huomattavasti heidän kokemuksistaan. Jumala toivoo kiitoksemme kohoavan hänen luokseen yksilöllisyytemme leimaamana. Kun näihin kalliisiin tunnustuksiin hänen armonsa kirkkauden kiitokseksi vielä liittyy Kristuksen kaltainen elämä, on niissä vastustamaton voima, joka koituu sielujen palastukseksi.AO4 298.3

Kun ne kymmenen pitaalista tulivat Jeesuksen luo parannettaviksi, hän pyysi heitä menemään ja näyttämään itsensä papeille. Matkalla he puhdistuivat, mutta vain yksi heistä palasi antaakseen kunnian hänelle. Toiset menivät menojaan ja unohtivat hänet, joka oli tehnyt heidät terveiksi. Kuinka monet vielä nytkin tekevät samoin! Herra työskentelee lakkaamatta ihmiskunnan hyväksi. Hän jakaa alituisesti lahjojaan. Hän nostaa sairaita heidän tautivuoteeltaan, hän pelastaa ihmisiä vaaroista, joita he eivät näe, hän lähettää taivaan enkeleitä pelastamaan heitä onnettomuuksista ja varjelemaan heitä »rutolta, joka pimeässä kulkee » ja »kulkutaudilta, joka päiväsydännä häviötä tekee » (Ps. 91: 6), mutta mikään ei vaikuta heihin. Hän on antanut kaikki taivaan rikkaudet lunastaakseen heidät, eivätkä he kuitenkaan muista hänen suurta rakkauttaan. Kiittämättömyydellään he sulkevat sydämensä Jumalan armolta. Erämaan kasvien tavoin he eivät tiedä mitään siitä, mikä hyvää on, vaan viihtyvät erämaan kuivuudessa ja kuumuudessa.AO4 298.4

Meille itsellemme on hyödyksi pitää jokainen Jumalan lahja tuoreessa muistissa. Näin uskomme vahvistuu pyytämään ja saamaan yhä enemmän. Pienikin siunaus, jonka itse saamme Jumalalta, rohkaisee meitä enemmän kuin kaikki kertomukset toisten uskosta ja kokemuksista. Sielu, joka vastaanottaa Jumalan armon, on oleva kuin kasteltu puutarha. Hänen haavansa kasvavat nopeasti umpeen, valkeus koittaa hänelle pimeydessä ja Jumalan kunnia seuraa hänen suojanansa. Muistakaamme sen tähden Herran laupeutta ja hänen armonsa runsautta. Pystyttäkäämme Israelin kansan tavoin muistokiviä todistukseksi ja kirjoittakaamme niihin kertomus siitä, mitä Jumala on tehnyt hyväksemme. Ja kun muistelemme hänen menettelyään meitä kohtaan toiviomatkamme aikana, huudahtakaamme sydän tulvillaan kiitollisuutta: »Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan? Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran nimeä. Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä » (Ps. 116:12-14).AO4 299.1