Jeesuksen veljet

Jeesuksen vielä puhuessa kansan kanssa hänen opetuslapsensa toivat sanoman, että hänen äitinsä ja veljensä olivat ulkopuolella ja halusivat tavata häntä. Hän tiesi, mitä heidän sydämessään oli, ja »hän vastasi ja sanoi sille, joka sen hänelle ilmoitti: ‘Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?’ Ja hän ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi: ‘Katso, minun äitini ja veljeni! Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini!»AO4 278.3

Kaikki, jotka uskon kautta tahtoivat vastaanottaa Kristuksen, tulivat liitetyiksi häneen siteillä, jotka olivat sukulaisuussiteitä lu- jemmat. He tulivat yhdeksi hänen kanssaan, kuten hän oli yhtä Isän kanssa. Uskoessaan häneen ja tehdessään hänen sanojensa mukaan hänen äitinsä oli likeisemmin ja turvallisemmin liittynyt häneen kuin luonnollisen sukulaisuutensa vuoksi. Hänen veljillään ei olisi mitään hyötyä yhteydestään häneen, elleivät he vastaanottaisi häntä henkilökohtaisena Vapahtajana.AO4 278.4

Miten suuresti Jeesuksen maalliset sukulaiset olisivatkaan voineet auttaa ja tukea häntä, jos he olisivat uskoneet hänen tulleen taivaasta ja olisivat yhdessä hänen kanssaan tehneet Jumalan työtä! Heidän epäuskonsa synkensi Jeesuksen maallista elämää. Se lisäsi osaltaan sen tuskien maljan katkeruutta, jonka hän tyhjensi puolestamme.AO4 279.1

Jumalan Pojalle tuotti tuskaa ihmissydämessä kytevä vihamielisyys evankeliumia kohtaan, ja tuskallisimmin se vaikutti häneen hänen omassa kodissaan, sillä hänen sydämensä oli täynnä hyvyyttä ja rakkautta, ja hän antoi arvoa hellille perhesuhteille. Hänen veljensä toivoivat hänen myöntyvän heidän käsityksiinsä, vaikka sellainen menettely ei mitenkään olisi ollut sopusoinnussa hänen jumalallisen tehtävänsä kanssa. Heidän mielestään hän oli heidän neuvojensa tarpeessa. He arvostelivat häntä inhimilliseltä näkökannaltaan ja ajattelivat, että jos hän puhuisi vain sellaista, minkä kirjanoppineet ja fariseukset hyväksyisivät, hän voisi välttää sen epämiellyttävän kiistan, jonka hänen sanansa aiheuttivat. Heidän mielestään hän oli suunniltaan väittäessään omaavansa jumalallisen vallan ja asettaessaan itsensä rabbiinien edelle, kun hän nuhteli heitä heidän synneistään. He tiesivät fariseusten etsivän aihetta saada syyttää häntä, ja heistä tuntui, että hän oli antanut siihen kylliksi aihetta.AO4 279.2

He eivät voineet ahtaalla käsityskyvyllään ymmärtää sitä tehtävää, jota hän tuli täyttämään, eivätkä siksi voineet myötätuntoisesti suhtautua hänen ahdistuksiinsa. Heidän tylyt, epäsuopeat sanansa osoittivat, ettei heillä ollut oikeata käsitystä hänen luonteestaan eivätkä he nähneet, että jumalallinen oli sekoittuneena inhimilliseen. Usein he näkivät hänet syvästi murheellisena, mutta sen sijaan, että he olisivat lohduttaneet häntä, heidän mielenlaatunsa ja sanansa vain haavoittivat hänen sydäntään. Hänen herkälle luonnolleen tuotettiin tuskaa, hänen vaikuttimensa käsitettiin väärin eikä hänen työtään ymmärretty.AO4 279.3

Hänen veljensä esittivät hänelle usein fariseusten viisauksia, jotka olivat ikivanhoja ja kuluneita, ja luulivat voivansa opettaa häntä, joka ymmärsi kaiken tiedon ja käsitti kaikki salaisuudet. He tuomitsivat suoraa päätä sen, mitä he eivät voineet ymmärtää. Heidän nuhteensa loukkasivat häntä syvästi, ja hänen sielunsa kärsi vaivaa ja ahdistusta. He tunnustivat uskovansa Jumalaan ja luulivat puolustavansa häntä, vaikka hän itse oli lihassa heidän keskellään eivätkä he häntä tunteneet.AO4 279.4

Nämä seikat tekivät hänen polkunsa hyvin okaiseksi. Kristus kärsi väärinymmärryksestä omas- sa kodissaan niin suuresti, että hänestä tuntui helpotukselta mennä jonnekin, missä sellaista ei ollut. Oli yksi koti, jossa hän mielellään kävi: Lasaruksen, Marian ja Martan koti, sillä siellä uskon ja rakkauden ilmapiirissä hänen henkensä löysi levon. Kuitenkaan ei maan päällä ollut ainoatakaan, joka olisi ymmärtänyt hänen jumalallista tehtäväänsä tai käsittänyt, millaista taakkaa hän kantoi ihmiskunnan puolesta. Usein hän saattoi tuntea helpotusta vain yksin ollessaan ja seurustellessaan taivaallisen Isänsä kanssa.AO4 279.5