Johannes Kastajan itsensä uhraava henki

Nyt hän näki kansan suosion kääntyvän hänestä itsestään Vapahtajaan. Häntä ympäröivät joukot harvenivat päivä päivältä. Kun Jeesus tuli Jerusalemista Jordanin lähiseudulle, kansa riensi kuulemaan häntä. Hänen opetuslastensa luku lisääntyi päivittäin. Monet tulivat kasteelle, ja kun Jeesus ei itse kastanut, hän oikeutti opetuslapsensa suorittamaan tämän toimituksen. Näin hän painoi sinettinsä edelläkävijänsä tehtävään. Mutta Johanneksen opetuslapset katselivat kateellisina Jeesuksen kasvavaa kansansuosiota. He olivat valmiit arvostelemaan hänen työtään, eikä kestänytkään kauan, ennen kuin heille tarjoutui siihen tilaisuus. Heidän ja juutalaisten välillä heräsi kysymys, auttoiko kaste sielun puhdistumista synneistä. He väittivät, että Jeesuksen kaste erosi huomattavasti Johanneksen kasteesta. Pian he joutuivat väittelyyn Jeesuksen opetuslasten kanssa siitä sanamuodosta, jota kasteessa sopisi käyttää, ja viimein siitä, oliko Viimeksimainitulla ollenkaan oikeutta kastaa.AO4 145.2

Johanneksen opetuslapset tulivat hänen luokseen valituksineen sanoen: »Rabbi, se, joka oli sinun kanssasi Jordanin tuolla puolella ja josta sinä olet todistanut, katso, hän kastaa, ja kaikki menevät hänen tykönsä. »Näillä sanoilla saatana saattoi Johanneksen kiusaukseen. Vaikka Johanneksen tehtävä näytti olevan päättymäisillään, hänellä olisi vielä ollut mahdollisuus estää Kristuksen työtä. Jos hän olisi säälinyt itseään ja ilmaissut surua tai pettymystä joutuessaan syrjäytetyksi, hän olisi kylvänyt eripuraisuuden siemeniä, yllyttänyt kateuteen ja mustasukkaisuuteen ja arveluttavasti estänyt evankeliumin leviämistä.AO4 145.3

Johanneksella oli luonnostaan ihmiselle ominaisia puutteita ja heikkouksia, mutta jumalallisen armon kosketus oli muuttanut hänet. Hän eli ilmapiirissä, jota ei tahrannut itsekkyys tai kunnianhimo, kaukana kateuden myrkyn ulottuvilta. Hän ei suhtautunut myötämielisesti opetuslastensa tyytymättömyyteen vaan osoitti, miten selvästi hän käsitti suhteensa Messiaaseen ja miten mielellään hän lausui tervetulleeksi hänet, jolle hän oli valmistanut tietä.AO4 146.1

Hän sanoi: »Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta. Te olette itse minun todistajiani, että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty. Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. »Johannes esitti itsensä ystävänä, joka toimi sanansaattajana kihlaparin välillä valmistaen tietä avioliitolle. Kun ylkä oli saanut morsiamensa, ystävän tehtävä oli täytetty. Hän iloitsi niiden onnesta, joiden liittoa hän oli edistänyt. Samoin Johanneskin oli kutsuttu ohjaamaan ihmisiä Jeesuksen luo, ja hänelle tuotti iloa nähdä Vapahtajan työn menestyvän. Hän sanoi: »Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.»AO4 146.2

Katsoessaan uskossa Lunastajaan Johannes oli saavuttanut itsensäuhraavaisuuden huipun. Hän ei koettanut kiinnittää ihmisten huomiota itseensä, vaan kohottaa heidän ajatuksensa yhä ylemmäksi, kunnes ne kohdistuisivat Jumalan Karitsaan. Hän itse oli ollut vain ääni, joka erämaassa huutaa. Nyt hän oli iloiten valmis elämään hiljaisuudessa ja huomaamattomana, jotta kaikkien katse kääntyisi Elämän valoon.AO4 146.3