Paimenet syntymän todistajina

Kedolla, jolla Daavid poikasena oli kainnut laumaansa, pitivät paimenet vieläkin vartiota yöllä. Hiljaisina hetkinä he puhelivat keskenään luvatusta Vapahtajasta ja rukoilivat kuningasta Daavidin istuimelle. »Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ‘Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa!»AO4 30.3

Näiden sanojen johdosta loistavat näyt valtaavat kuuntelevien paimenten mielen. Vapauttaja on tullut Israeliin. Valta, kunnia ja voitto seuraavat hänen tuloaan. Mutta enkelin täytyy valmistaa heitä tuntemaan Vapahtajansa köyhänä ja alhaisena. Hän sanoo: »Tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.»AO4 30.4

Taivaallinen sanansaattaja oli karkottanut heidän pelkonsa. Hän oli kertonut heille, miten he löytäisivät Jeesuksen. Ottaen hellästi huomioon heidän inhimillisen heikkoutensa hän oli antanut heille aikaa tottua taivaalliseen kirkkauteen. Sitten ei iloa eikä kirkkautta voitu enää kauempaa peittää. Koko kenttä vaikeni Jumalan enkelijoukon säteilevästä loistosta. Maa vaikeni, ja taivas kumartui kuuntelemaan laulua.AO4 30.5

»Kunnia Jumalalle
korkeuksissa, ja maassa rauha
ihmisten kesken,
joita kohtaan
hänellä on hyvä tahto.»AO4 30.6

Oi, kunpa ihmisperhe tänään tajuaisi tämän laulun arvon. Silloin annettu julistus, silloin soitettu sävel on laajentuva ajan loppuun asti ja kaikuva maailman ääriin. Kun Vanhurskauden aurinko on koittava paraneminen siipiensä alla, on tuota laulua kaiuttava suuri ihmisjoukko, niin kuin paljojen vetten pauhina, sanoen: »Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen! » (Ilm. 19: 6).AO4 31.1

Kun enkelit poistuivat, valo katosi, ja yön varjot lankesivat jälleen Beetlehemin kukkuloitten ylle. Mutta kirkkain kuva, mitä ihmissilmä koskaan on katsellut, jäi paimenten muistiin. »Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: ‘Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti.’ Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.»AO4 31.2

Lähtiessään sieltä suuresti iloiten he tekivät tiettäväksi, mitä olivat nähneet ja kuulleet. »Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa.»AO4 31.3

Taivas ja maa eivät tänään ole kauempana toisistaan kuin paimenten kuunnellessa enkelien laulua. Ihmiskunta on vieläkin yhtä paljon taivaan huolenpidon kohteena kuin silloin, kun tavalliset, halpaarvoista työtä tekevät ihmiset kohtasivat enkeleitä keskipäivällä ja puhelivat taivaan sanansaattajien kanssa viinitarhoissa ja kedoilla. Taivas voi olla hyvin lähellä meitä, vaikka eläisimme kuinka vaatimattomissa oloissa tahansa. Enkelit taivaan kartanoista seuraavat niiden askeleita, jotka kulkevat Jumalan asioilla.AO4 31.4

Kertomus Beetlehemistä on tyhjentymätön aihe. Siihen on kätketty »Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyys » (Room. 11: 33). Me ihmettelemme Vapahtajan uhria hänen vaihtaessaan taivaan valtaistuimen seimeen ja palvelevien enkelien seuran tallin eläimiin. Ihmisylpeys ja itsekylläisyys saavat ankaran nuhteen hänen edessään. Tämä oli kuitenkin vain hänen ihmeellisen alentumisensa alkua. Olisi ollut miltei rajaton nöyryytys Jumalan pojalle ottaa ihmisluonto silloinkin, kun Aadam oli synnittömänä Eedenissä. Mutta Jeesus tuli ihmiseksi, kun ihmissuku oli heikentynyt neljän tuhannen synnissä vietetyn vuoden aikana. Kuten jokainen Aadamin poika hän otti vastaan suuren perinnöllisyyslain vaikutuksen seuraukset. Mitä nämä seuraukset olivat, näkyy hänen mäallisten esivanhempiensa historiasta. Hän tuli tämän perinnöllisyyden alaisena osallistumaan suruistamme ja kiusauksistamme ja antamaan meille esimerkin synnittömästä elämästä.AO4 31.5

Saatana oli taivaassa vihannut Kristusta sen aseman vuoksi, joka tällä oli Jumalan asunnoissa. Hän vihasi häntä yhä enemmän, kun hänet itsensä syöstiin pois asemastaan. Hän vihasi häntä, joka lupasi antaa itsensä lunastaakseen syntisen suvun. Kuitenkin Jumala antoi Poikansa tulla maailmaan, jota saatana hallitsi, avuttomana pienokaisena, inhimillisen heikkouden alaisena. Hän salli hänen kohdata elämän vaarat yhdessä jokaisen ihmissielun kanssa, läpikäydä taistelun, joka jokaisen ihmislapsen on taisteltava, epäonnistumisen ja iankaikkisen kadotuksen uhalla.AO4 31.6

Maallinen isä ikävöi poikaansa. Hän katselee pienokaisensa kasvoja ja vapisee ajatellessaan elämän vaaroja. Hän haluaa suojata rakkaintaan saatanan vallalta ja varjella hänet kiusauksista ja taisteluista. Jumala antoi ainosyntyisen Poikansa paljon ankarampaan taisteluun ja suurempaan vaaraan, jotta elämän tie olisi turvallinen meidän pienokaistemme kulkea. »Siinä on rakkaus. »Ihmettele, oi taivas, ja hämmästy, oi maa!AO4 32.1