Suurin taivasten valtakunnassa

Kun Jeesus oli opetuslapsineen yksin talossa Pietarin mentyä järvelle, hän kutsui heidät luokseen ja kysyi: »Mistä te tiellä keskustelitte? » Jeesuksen läsnäolo ja hänen kysymyksensä asettivat asian kokonaan toisenlaiseen valoon, kuin miltä se heistä oli näyttänyt heidän kiistellessään siitä tiellä. Häpeä ja itsesyytökset saivat heidät vaikenemaan. Jeesus oli kertonut heille, että hänen oli kuoltava heidän tähtensä, ja heidän itsekäs kunnianhimonsa oli hänen epäitsekkään rakkautensa tuskallisen selvä vastakohta.AO4 375.3

Kun Jeesus kertoi heille, että hänet surmattaisiin ja että hän nousisi ylös, hän koetti saada syntymään keskustelua heidän suuresta uskonkoetuksestaan. Jos he silloin olisivat olleet valmiit ottamaan vastaan sen, mitä hän halusi heille ilmoittaa, he olisivat säästyneet katkerasta tuskasta ja epätoivosta. Hänen sanansa olisivat voineet lohduttaa heitä heidän menetyksensä ja pettymyksensä hetkenä. Mutta vaikka hän oli niin selvästi puhunut siitä, mikä häntä odotti, niin hänen mainintansa siitä, että hän menisi pian jälleen Jerusalemiin, sytytti heissä toivon, että ajallinen valtakunta sittenkin perustettaisiin. Tämä oli johtanut kysymykseen siitä, ketkä saisivat korkeimmat paikat. Kun Pietari palasi järveltä, toiset opetuslapset kertoivat hänelle Jeesuksen kysymyksen, ja viimein eräs uskalsi kysyä Jeesukselta: »Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?»AO4 375.4

Vapahtaja kokosi opetuslapsensa ympärilleen ja sanoi heille: »Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija. »Opetuslapset eivät ollenkaan käsittäneet näiden sanojen vakavuutta ja syvällisyyttä. He eivät voineet nähdä sitä, minkä Jeesus näki. He eivät ymmärtäneet Kristuksen valtakunnan luonnetta, ja tämä tietämättömyys oli heidän kiistansa näennäinen syy. Mutta todellinen syy oli syvemmällä. Selittämällä valtakuntansa luonteen Kristus olisi joksikin aikaa voinut vaientaa heidän kiistansa, mutta tämä ei olisi poistanut pohjimmaista syytä. Senkin jälkeen, kun he olisivat saaneet asiasta täyden selon, jokainen etusijaa koskeva kysymys olisi aiheuttanut saman pulman uudelleen. Tämä olisi voinut saattaa seurakunnan Kristuksen poislähdön jälkeen onnettomuuden alaiseksi. Taistelu korkeimmasta asemasta oli sen saman hengen aiheuttama, joka vaikutti taivaassa tuon suuren taistelun alkaessa ja joka oli saanut Kristuksen lähtemään taivaasta kuollakseen täällä. Hänen mieleensä nousi kuva Luciferista, »aamuruskon pojasta», jonka kirkkaus voitti kaikkien valtaistuinta ympäröivien enkelien kirkkauden ja joka oli mitä läheisimmässä yhteydessä Jumalan Poikaan. Lucifer oli sanonut: »Minä teen itseni Korkeimman vertaiseksi » (Jes. 14: 12, 14); ja itsekorotushalu oli saanut aikaan eripuraisuutta taivaassa ja karkottanut sieltä joukon Jumalan enkeleitä. Jos Lucifer todella olisi halunnut olla Korkeimman vertainen, hän ei milloinkaan olisi jättänyt hänelle määrättyä paikkaa taivaassa, sillä Korkeimman Henki ilmenee epäitsekkäänä palveluksena. Lucifer halusi Jumalan valtaa, mutta ei hänen luonnettaan. Hän tavoitteli itselleen korkeinta paikkaa, ja jokainen, joka toimii hänen vaikutuksensa alaisena, tekee samoin. Tästä seuraavat luonnostaan eripuraisuus, riidat ja taistelut. Voimakkain saa vallan käsiinsä. Saatanan valtakunta on väkivallan valtakunta, jossa jokainen pitää toista esteenä oman edistymisensä tiellä, tai astinlautana, jolta hän voi kavuta korkeammalle paikalle.AO4 375.5

Kun saatanan tavoitteena oli tulla Jumalan vertaiseksi, niin Kristus, tuo ylistetty, »tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet ha vaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti » (Fil. 2: 7, 8). Nyt oli ristinkuolema juuri hänen edessään, ja hänen omat opetuslapsensa olivat niin täynnä itsekkyyttä - joka on saatanan valtakunnan pääperiaate - etteivät he voineet tuntea myötätuntoa Herraansa kohtaan eivätkä edes ymmärtää häntä, kun hän puhui alentumisestaan heidän tähtensä.AO4 376.1

Hyvin hellästi mutta samalla painokkaasti Jeesus koetti korjata tämän ikävän asian. Hän osoitti, mikä on taivasten valtakunnan johtava periaate ja mitä todellinen suuruus taivaan mittapuun mukaan merkitsee. Ne, jotka toimivat ylpeydestä tai kunnianhimosta, ajattelivat itseään ja palkkaa, jonka he saisivat, enemmän kuin sitä, miten he maksaisivat Jumalalle häneltä saamansa lahjat. Heille ei löytynyt sijaa taivasten valtakunnassa, sillä he kuuluivat saatanan joukkoihin.AO4 376.2

Kunnian edellä käy nöyryys. Taivas valitsee korkeaan asemaan ihmisten edessä sellaisen työntekijän, joka Johannes Kastajan tavoin valitsee alhaisen aseman Jumalan edessä. Opetuslapsi, joka eniten on lapsen kaltainen, toimii tehokkaimmin Jumalan työssä. Taivaalliset olennot voivat toimia yhdessä sen kanssa, joka ei koeta korottaa itseään vaan pelastaa sieluja. Se, joka syvimmin tuntee tarvitsevansa Jumalan apua, pyytää sitä, ja Pyhä Henki näyttää hänelle Jeesuksesta välähdyksiä, jotka vahvistavat ja ylentävät sielua. Kristuksen luota hän lähtee työhön niiden hyväksi, jotka muuten hukkuisivat synteihinsä. Hänet on voideltu tehtäväänsä; ja hän menestyy siinä, missä moni oppinut ja älyllisesti viisas epäonnistuisi.AO4 377.1

Mutta kun ihmiset korottavat itsensä luullen olevansa välttämättömiä Jumalan suuren suunnitelman menestymiselle, Jumala johtaa niin, että he joutuvat syrjään. Heille tehdään selväksi, ettei Jumala ole heistä riippuvainen. Työ ei lakkaa, vaikka he ovatkin poissa siitä, vaan menee eteenpäin entistä suuremmalla voimalla.AO4 377.2

Jeesuksen opetuslapsille ei riittänyt se, että heille tehtiin selväksi hänen valtakuntansa luonne. He tarvitsivat ennen kaikkea sydämen uudistusta, joka saattaisi heidät sopusointuun sen periaatteiden kanssa. Jeesus kutsui luokseen pienen lapsen ja asetti hänet heidän keskelleen. Sitten hän sulki pienokaisen hellästi syliinsä ja sanoi: »Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. »Lapsen viattomuus, epäitsekkyys ja luottava rakkaus ovat ominaisuuksia, joille taivas antaa arvoa. Ne ovat tosi suuruuden tuntomerkkejä.AO4 377.3

Jeesus selitti jälleen opetuslapsilleen, että maallinen ylhäisyys, loisto ja komeus eivät ole hänen valtakuntansa ominaisuuksia. Jeesuksen jalkain juuressa unohtuvat kaikki arvoeroavaisuudet. Siellä kohtaavat toisensa rikkaat ja köyhät, oppineet ja oppimattomat, muistamatta arvoasteita tai maallista etusijaa. He kohtaavat toisensa verellä ostettuina sieluina, jotka ovat kaikki yhtä riippuvaisia hänestä, joka on lunastanut heidät Jumalalle.AO4 377.4

Vilpitön, katuva sielu on kallis Jumalan silmissä. Jumala painaa ihmisiin oman sinettinsä, ei sen mukaan, ovatko he korkeaarvoisia, rikkaita tai älykkäitä, vaan ovatko he yhtä Kristuksen kanssa. Kirkkauden Herra on tyytyväinen niihin, jotka ovat sävyisiä ja nöyriä sydämeltä. Daavid sanoo: »Sinä annat minulle pelastukseni kilven; sinun laupeutesi » - ihmisluonteessa esiintyvänä - »tekee minut suureksi » (Ps. 18: 36).AO4 377.5

»Joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni», Jeesus sanoi, »se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa minut tykönsä, se ei ota tykönsä minua, vaan hänet, joka on minut lähettänyt. » »Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. — Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä » (Jes. 66:1, 2).AO4 377.6