Kansanjoukko Jeesusta kuulemassa

Kukkulan rinteeltä hän katseli liikehtivää kansanjoukkoa, ja sääli valtasi hänen sydämensä. Vaikka häntä oli häiritty ja hänen leponsa häneltä riistetty, hän ei ollut kärsimätön. Hän näki suuremman tarpeen vaativan hänen huomiotaan, kun hän katseli, kuinka kansaa tuli jatkuvasti lisää. »Hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. »Hän lähti lepopaikastaan ja etsi sopivan paikan, jossa hän saattoi heitä palvella. He eivät saaneet mitään apua papeilta tai hallitusmiehiltä, mutta Kristuksesta lähti elämän veden parantava virta hänen opettaessaan kansalle pelastuksen tietä.AO4 314.2

Ihmiset kuuntelivat niitä armon sanoja, jotka runsaina tulvivat Jumalan Pojan huulilta. He kuulivat nuo suloiset sanat, jotka olivat niin selvät ja yksinkertaiset, että ne olivat kuin Gileadin palsami heidän sielulleen. Hänen jumalallisen kätensä parantava kosketus toi iloa ja elämää kuoleville ja huojennusta ja terveyttä niille, jotka kärsivät sairaudesta. Sinä päivänä heistä tuntui, kuin taivas olisi ollut maan päällä, eivätkä he ollenkaan huomanneet, miten kauan siitä oli, kun he olivat mitään syöneet.AO4 314.3

Vihdoin päivä läheni loppuaan. Aurinko vaipui länttä kohden, mutta kansa viipyi yhä. Jeesus oli työskennellyt koko päivän nauttimatta ruokaa tai lepoa. Hän oli kalpea väsymyksestä ja nälästä, ja opetuslapset pyysivät häntä hartaasti lopettamaan työnsä. Mutta hän ei voinut jättää ihmisiä, jotka tunkeutuivat hänen luokseen.AO4 315.1