Pietarin kokemus järvellä

Niin pian kuin opetuslapset olivat käsittäneet tämän ihmeellisen asian, Pietari joutui miltei pois suunniltaan ilosta. Ikään kuin ei vielä olisi oikein voinut sitä uskoa hän huudahti: »Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla tykösi vettä myöten. »Ja hän sanoi: »Tule.»AO4 325.1

Katsoessaan Jeesukseen Pietari kävelee varmasti, mutta hänen katsahtaessaan itsetyytyväisenä taakseen veneessä oleviin tovereihinsa, hänen katseensa kääntyy pois Vapahtajasta. Tuuli raivoaa. Aallot vyöryvät korkeina, ne kohoavat hänen ja Mestarin väliin, ja hän alkaa pelätä. Jeesus katoaa hetkeksi hänen näkyvistään, ja hänen uskonsa pettää. Hän alkaa vajota. Mutta aaltojen uhatessa kuolemalla Pietari kohottaa katseensa kuohuvista laineista ja kiinnittäen sen Jeesukseen huudahtaa: »Herra, auta minua! » Heti Jeesus tarttuu hänen ojennettuun käteensä ja sanoo: »Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?»AO4 325.2

Kulkien rinnakkain, Pietarin käsi Mestarin kädessä, he astuivat yhdessä veneeseen. Mutta Pietari oli nyt vaiti ja nöyrtynyt. Hänellä ei ollut mitään syytä kerskata tovereilleen, sillä epäuskonsa ja itsekorotuksensa tähden hän oli ollut menettämäisillään henkensä. Kun hän käänsi katseensa pois Jeesuksesta, hän menetti pohjan jalkojensa alta ja vaipui aaltoihin.AO4 325.3

Miten usein olemmekaan Pietarin kaltaisia, kun huolet meitä kohtaavat! Katselemme aaltoja sen sijaan, että pitäisimme katseemme kiinnitettynä Vapahtajaan. Askeleemme luiskahtavat, ja pauhaavat vedet tulvivat sielumme yli. Jeesus ei pyytänyt Pietaria tulemaan luokseen, jotta tämä hukkuisi, eikä hän kutsu meitä seuraamaan itseään sitten jättääkseen meidät.AO4 326.1

»Älä pelkää», hän sanoo, »sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun vapahtajasi »(Jes. 43:1-3).AO4 326.2

Jeesus tunsi opetuslastensa luonteen. Hän tiesi, kuinka kovasti heidän uskoaan koeteltaisiin. Tässä merellä sattuneessa tapauksessa hän halusi paljastaa Pietarille hänen oman heikkoutensa ja osoittaa, että hänen turvansa oli lujassa luottamuksessa Jumalan voimaan. Kiusausten myrskyissä hän kulkisi turvallisesti vain, jos hän ei ollenkaan luottaisi itseensä vaan ainoastaan Vapahtajaan. Juuri siinä, missä Pietari luuli olevansa vahva, hän olikin heikko, ja vasta kun hän näki oman heikkoutensa, hän saattoi käsittää, että hänen täytyi kokonaan luottaa Kristukseen. Jos hän olisi oppinut sen, mitä Jeesus halusi opettaa hänelle tällä kokemuksella merellä, hän ei olisi langennut joutuessaan suureen koetukseen.AO4 326.3

Jumala opettaa lapsiaan päivittäin. Jokapäiväisen elämän oloissa hän valmistaa heitä suorittamaan osansa sillä laajemmalla näyttämöllä, johon hänen kaitselmuksensa on heidät määrännyt. Jokapäiväisten koettelemusten tulos määrää, tulevatko he voittamaan vai häviämään elämän suurissa ratkaisuissa.AO4 326.4

Ne, jotka eivät käsitä alituista riippuvuuttaan Jumalasta, lankeavat kiusaukseen. Voimme luulla seisovamme lujina, niin ettemme koskaan voisi kompastua. Saatamme luottavasti sanoa: »Minä tiedän, kehen minä uskon, eikä mikään voi järkyttää uskoani Jumalaan ja hänen sanaansa. »Mutta saatana koettaa käyttää hyväkseen perittyjä ja hankittuja luonteemme heikkouksia ja sokaista silmämme omilta puutteiltamme ja tarpeiltamme. Vain tuntien oman heikkoutemme ja katsoen lakkaamatta Jeesukseen voimme vaeltaa turvassa.AO4 326.5

Tuskin Jeesus oli astunut veneeseen, kun tuuli tyyntyi, »ja kohta venhe saapui sen maan rantaan, jonne he olivat matkalla». Kauheata yötä seurasi aamunkoitto. Opetuslapset ja muutkin veneessä olijat kumartuivat kiitollisin mielin Jeesuksen jalkojen juureen ja sanoivat: »Totisesti sinä olet Jumalan Poika.»AO4 326.6