Luku 41—Käännekohta Galileassa

Kun Jeesus kielsi kansaa julistamasta häntä kuninkaaksi, hän tiesi saavuttaneensa elämänsä käännekohdan. Suuret joukot, jotka tänään tahtoivat korottaa hänet valtaistuimelle, kääntäisivät huomenna hänelle selkänsä. Heidän itsekkäitten toiveittensa raukeaminen muuttaisi heidän rakkautensa vihaksi ja heidän kiitoksensa kiroukseksi. Mutta vaikka hän tiesi tämän, hän ei ryhtynyt mihinkään toimiin tämän kriisin välttämiseksi. Hän ei alunpitäenkään ollut antanut seuraajilleen mitään toivoa maallisesta palkasta. Eräälle, joka oli tullut hänen luokseen ja halunnut ruveta hänen opetuslapsekseen, hän oli sanonut: »Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi » (Matt. 8: 20). Jos ihmiset olisivat saaneet tämän maailman Kristuksen kanssa, olisivat suuret joukot tarjoutuneet hänen alamaisikseen, mutta hän ei voinut ottaa vastaan sellaista palvelusta. Monia niistä, jotka nyt olivat liittyneet häneen, oli houkutellut toivo maallisesta valtakunnasta. Näiden silmät oli avattava. He eivät olleet käsittäneet leipien ihmeeseen liittyvää syvää hengellistä opetusta. Se oli tehtävä heille selväksi. Ja tämä uusi paljastus panisi heidät kovemmalle koetukselle.AO4 327.1

Leipien ihmeestä kerrottiin lähellä ja kaukana, ja varhain seuraavana aamuna kansaa kerääntyi Beetsaidaan nähdäkseen Jeesuksen. He tulivat suurin joukoin maitse ja meritse. Ne, jotka edellisenä iltana olivat lähteneet hänen luotaan, palasivat takaisin. He luulivat löytävänsä hänet vielä sieltä, sillä siellä ei ollut ollut venettä, jolla hän olisi voinut päästä toiselle puolelle. Mutta heidän etsintänsä oli turhaa, ja monet palasivat Kapernaumiin etsien häntä sieltä.AO4 327.2

Sillävälin hän oli saapunut Gennesaretiin oltuaan poissa vain yhden päivän. Niin pian kuin ihmiset saivat kuulla hänen astuneen maihin siellä, »he riensivät kiertämään koko sitä paikkakuntaa ja rupesivat vuoteilla kantamaan sairaita sinne, missä kuulivat hänen olevan » (Mark. 6: 55).AO4 327.3

Jonkin ajan kuluttua hän meni synagoogaan, ja sieltä ne, jotka olivat tulleet Beetsaidasta, löysivät hänet. He saivat hänen ope- tuslapsiltaan kuulla, miten hän oli tullut järven yli. Ihmettelevälle joukolle kerrottiin tarkoin myrskyn raivo, monen tunnin turha soutaminen vastatuuleen, Kristuksen ilmestyminen kävellen vettä pitkin, tämän aiheuttama pelko, hänen rauhoittavat sanansa, Pietarin seikkailu seurauksineen, myrskyn äkillinen tyyntyminen ja heidän saapumisensa rantaan. Monet eivät kuitenkaan tyytyneet tähän, vaan kokoontuivat Jeesuksen ympärille ja kyselivät: »Rabbi, milloin tulit tänne? » He toivoivat saavansa kuulla vielä hänen omilta huuliltaan kertomuksen tuosta ihmeestä.AO4 327.4