Riivatun parantaminen

Jeesus puhui synagoogassa valtakunnasta, jota hän oli tullut perustamaan, ja tehtävästään vapauttaa sielunvihollisen vankeja. Kauhun huuto keskeytti hänen puheensa. Eräs mielisairas juoksi esiin kansanjoukosta ja huusi: »Voi, mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä.»AO4 211.2

Syntyi suuri hämminki. Kansan huomio kääntyi pois Kristuksesta, eikä hänen sanojaan enää kuunneltu. Tämä oli saatanan tarkoitus hänen johtaessaan uhrinsa synagoogaan. Mutta Jeesus nuhteli riivaajaa sanoen: » ‘Vaikene ja lähde hänestä.’ Ja riivaaja viskasi hänet maahan heidän keskelleen ja lähti hänestä häntä ollenkaan vahingoittamatta.»AO4 211.3

Tämän onnettoman sairaan mieli oli sielunvihollisen pimentämä, mutta Vapahtajan läheisyydessä valonsäde oli tunkeutunut synkkyyden läpi. Hän havahtui kaipaamaan vapautusta saatanan vallasta, mutta riivaaja vastusti Kristuksen voimaa. Kun mies koetti pyytää apua Kristukselta, paha henki pani sanat hänen suuhunsa, ja hän huusi pelon tuskassa. Riivattu aavisti jollakin tavalla olevansa hänen läheisyydessään, joka saattoi hänet vapauttaa, mutta kun hän koetti päästä tuon voimakkaan käden ulottuville, häntä esti toisen tahto ja hänen suunsa puhui toisen sanoja. Taistelu vihollisen voiman ja hänen oman vapautumishalunsa välillä oli kauhea.AO4 211.4

Hän, joka kiusauksen korvessa oli voittanut saatanan, joutui taas vastakkain vihollisensa kanssa. Vihollinen käytti kaikkea voimaansa pitääkseen uhrinsa vallassaan. Perään antaminen tässä merkitsisi voiton antamista Jeesukselle. Näytti siltä kuin tuo kiusattu mies joutuisi menettämään henkensä taistelussa vihollisen kanssa, joka oli tuhonnut hänen miehuutensa. Mutta Vapahtaja puhui niin kuin se, jolla on valta, ja vapautti vangin. Entinen riivattu seisoi ihmettelevän kansanjoukon edessä onnellisena siitä, että saattoi vapaasti hallita itseään. Paholainenkin oli saanut kokea Vapahtajan jumalallista voimaa.AO4 211.5

Mies ylisti Jumalaa vapautuksestaan. Silmät, joissa äsken oli hehkunut mielipuolisuuden tuli, säteilivät nyt ymmärrystä ja vuotivat kiitollisuuden kyyneleitä. Kansa oli mykkänä hämmästyksestä. Niin pian kuin he kykenivät puhumaan, he huudahtivat toisilleen: »Mitä tämä on? Uusi, voimallinen oppi! Hän käskee saastaisia henkiäkin, ja ne tottelevat häntä.»AO4 212.1

Salainen syy siihen kärsimykseen, joka oli tehnyt tämän miehen kauhunäyksi hänen ystävilleen ja taakaksi hänelle itselleen, oli hänen omassa elämässään. Synnin nautinnot olivat hurmanneet hänet, ja hän oli ajatellut viettää elämänsä meluisana ilojuhlana. Hän ei uneksinutkaan tulevansa kauhistukseksi maailmalle ja häpeäksi perheelleen. Hän luuli voivansa viettää aikansa viattomissa hullutuksissa. Mutta astuttuaan kerran tälle polulle hän luisui nopeasti alaspäin. Hillittömyys ja kevytmielisyys turmelivat hänen luonteensa jalot ominaisuudet, ja saatana otti hänet kokonaan valtaansa.AO4 212.2

Katumus tuli liian myöhään. Kun hän oli halukas uhraamaan rikkautensa ja huvituksensa saavuttaakseen jälleen menettämänsä voiman, hän oli tullut avuttomaksi paholaisen kourissa. Hän oli astunut vihollisen alueelle, ja tämä oli ottanut käyttöönsä kaikki hänen kykynsä. Kiusaaja oli vietellyt hänet monella houkuttelevalla ehdotuksella, mutta kun tuo miesparka kerran oli hänen vallassaan, vihollinen tuli häikäilemättömäksi julmuudessaan ja hirveäksi vihanpuuskissaan. Näin käy kaikille, jotka suostuvat pahaan; ennen niin huumaavat nautinnot johtavat sortuneen sielun epätoivon tai mielisairauden yöhön.AO4 212.3

Sama paha henki, joka kiusasi Kristusta erämaassa ja piti Kapernaumin riivattua vallassaan, hallitsi myös epäuskoisia juutalaisia. Mutta heissä se otti hurskaan muodon ja koetti pettää heitä selittäen väärin ne vaikuttimet, joiden perusteella he kielsivät Vapahtajan. Heidän tilansa oli pahempi kuin riivatun, sillä he eivät tunteneet tarvitsevansa Kristusta, ja siksi saatana piti heitä lujasti vallassaan.AO4 212.4

Aika, jolloin Kristus työskenteli henkilökohtaisesti ihmisten keskuudessa, oli pimeyden voimien vilkkaimman toiminnan aikaa. Kautta aikojen sielunvihollinen pahoine enkeleineen oli koettanut saada hallintaansa ihmisten ruumiin ja sielun saattaakseen heidät syntiin ja kärsimyksiin, ja sitten hän oli syyttänyt kaikesta tästä kurjuudesta Jumalaa. Jeesus ilmaisi ihmisille Jumalan luonteen. Hän mursi paholaisen vallan ja vapautti hänen vankinsa. Uusi elämä, rakkaus ja taivaan voima koskettivat ihmissydämiä, ja tämä yllytti pahuuden ruhtinaan taistelemaan valtaasemastaan. Saatana kokosi joukkonsa ja vastusti Kristuksen työtä joka askelella.AO4 212.5