Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Alfa Ja Omega, vol. 4 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    »Oppikaa minusta»

    »Oppikaa minusta», Jeesus sanoi, »sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. »Meidän on tultava Kristuksen kouluun ja opittava häneltä nöyryyttä ja sävyisyyttä. Lunastus on menettelytapa, joka kasvattaa sielua taivasta varten. Tämä kasvatus merkitsee Kristuksen tuntemista. Se merkitsee vapautumista niistä käsityksistä ja tavoista, joita on opittu pimeyden ruhtinaan koulussa. Sielun on päästävä irti kaikesta, mikä estää olemasta uskollinen Jumalalle.AO4 283.4

    Kristuksen sydämessä, jossa vallitsi täydellinen sopusointu Jumalan kanssa, oli täydellinen rauha. Suosionosoitukset eivät tehneet häntä ylpeäksi eivätkä moitteet tai pettymykset masentaneet. Hän oli rohkealla mielellä silloinkin, kun häntä eniten vastustettiin ja julmimmin kohdeltiin. Mutta monet hänen seuraajikseen tunnustautuvat ovat huolten ja taakkojen painon alla, koska he eivät uskalla luottaa Jumalaan. He eivät jättäydy täydellisesti hänelle, sillä he pelkäävät niitä seurauksia, joita sellaiseen jättäytymiseen saattaa sisältyä. Mutta he eivät voi löytää rauhaa, elleivät jättäydy Jumalalle.AO4 284.1

    Itserakkaus tuo mukanaan rauhattomuutta. Kun olemme syntyneet ylhäältä, meillä on sama mieli, joka Jeesuksella oli ja joka sai hänet alentamaan itsensä, jotta me pelastuisimme. Silloin emme etsi ylimpiä paikkoja. Me haluamme istua Jeesuksen jalkain juuressa ja oppia hänestä. Me tulemme ymmärtämään, ettei työmme arvo riipu siitä, että pidämme paljon melua ja hälyä täällä maailmassa ja puuhaamme ja intoilemme omassa voimassamme. Työmme arvo riippuu siitä, missä määrin olemme saaneet Pyhää Henkeä. Luottamus Jumalaan tuo pyhiä ominaisuuksia, niin että me kärsivällisyydellämme voimme voittaa omaksemme elämän.AO4 284.2

    Ies pannaan härän niskaan auttamaan sitä kuorman vetämisessä ja keventämään taakan painoa. Samoin on Kristuksen ikeen laita. Kun meidän tahtomme sulautuu Jumalan tahtoon ja me käytämme hänen antamiaan lahjoja toisille siunaukseksi, elämämme taakka tulee tuntumaan keveältä. Se, joka vaeltaa Jumalan käskyjen tietä, vaeltaa Kristuksen seurassa, ja hänen rakkaudessaan sydän löytää levon. Kun Mooses rukoili: »Ilmoita minulle tiesi, että tulisin tuntemaan sinut», niin Herra vastasi hänelle: »Minun kasvoni käyvät sinun kanssasi ja minä vien sinut lepoon » (engl. käänn.). Ja profeetan välityksellä annetaan sanoma: »Näin on Herra sanonut: ‘Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne’ » (2 Moos. 33: 13, 14; Jer. 6: 16). Ja hän sanoo: »Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot » (Jes. 48: 18).AO4 284.3

    Jotka uskovat Kristuksen sanan ja jättävät sielunsa hänen haltuunsa ja elämänsä hänen määrättäväkseen, löytävät rauhan ja levon. Ei mikään täällä maailmassa voi tehdä heitä surullisiksi, kun Jeesus ilahduttaa heitä läsnäolollaan. Täydellisessä alistumisessa on täydellinen lepo. Herra sanoo: »Vakaamieliselle sinä talletat rauhan, rauhan, sillä hän turvaa sinuun » (Jes. 26: 3). Elämämme voi näyttää sekavalta vyyhdeltä, mutta kun annamme itsemme viisaan Mestarin käsiin, hän tuo esiin sellaisen elämän ja luonteen, joka on hänelle kunniaksi. Ja luonne, joka ilmaisee Kristuksen kirkkautta - hänen luonnettaan - saa pääsyn Jumalan paratiisiin. Uudistettu joukko saa kulkea hänen kanssaan valkeissa vaatteissa, sillä he ovat arvolliset.AO4 284.4

    Kun me pääsemme lepoon Jeesuksessa, alkaa taivas jo täällä maan päällä. Me vastaamme hänen kutsuunsa: Tulkaa, oppikaa minusta; ja kun tulemme, me aloitamme iankaikkisen elämän. Taivas on lakkaamatonta lähentymistä Jumalaan Kristuksen kautta. Mitä kauemmin olemme taivaan autuudessa, sitä suurempi kirkkaus avautuu eteemme, ja mitä paremmin tunnemme Jumalan,sitä onnellisempia olemme. Kun vaellamme Jeesuksen kanssa tässä elämässä, täytymme hänen rakkaudellaan ja saamme tyydytyksen hänen läsnäolostaan. Voimme saada osaksemme täällä kaiken, mitä ihmisluonto voi kestää. Mutta mitä se on verrattuna tämän jälkeiseen elämään. Siellä »he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä » (Ilm. 7:15-17).AO4 285.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents