Messiaan odotusta

Tähän aikaan pakanalliset uskonnot olivat menettämässä otteensa kansaan. Ihmiset olivat väsyneitä ulkonaiseen loistoon ja taruihin. He kaipasivat uskontoa, joka voisi tyydyttää sydäntä. Kun totuuden valo näytti kadonneen ihmisten keskuudesta, oli sieluja, jotka etsivät valoa ja olivat ahdistuksen ja surun vallassa. He janosivat tietoa elävästä Jumalasta, jotakin varmuutta elämästä kuoleman jälkeen.AO4 23.1

Kun juutalaiset olivat luopuneet Jumalasta, heidän uskonsa oli heikentynyt ja tulevaisuuden toivonsa melkein sammunut. Profeettojen sanoja ei ymmärretty. Suurimmalle osalle kansaa kuolema oli kauhistutttava salaisuus, ja sen takana oli epävarmuutta ja synkkyyttä. Profeetan korviin ei kantautunut vain Beetlehemin äitien valitus vaan koko ihmiskunnan sydämestä purkautuva huuto, Raamasta kuuluva ääni, »itku ja iso parku; Raakel itkee lapsiansa eikä lohdutuksesta huoli, kun heitä ei enää ole » (Matt. 2: 18). »Kuoleman varjon laaksossa » ihmiset istuivat lohduttomina. Kaipaavin katsein he odottivat Vapahtajan tuloa, jolloin pimeys hälvenisi ja tulevaisuuden salaisuudet paljastuisivat.AO4 23.2

Vieraitten kansojen keskuudesta nousi miehiä, jotka ennustivat jumalallisen opettajan ilmestymisestä. Nämä miehet etsivät totuutta, ja heissä vaikutti innoituksen Henki. Tällaisia opettajia oli esiintynyt toinen toisensa jälkeen loistaen tähtinä pimeässä yössä. Heidän ennustuksensa olivat herättäneet toivoa tuhansissa sydämissä pakanain keskuudessa.AO4 23.3

Satoja vuosia aikaisemmin Kirjoitukset oli käännetty kreikan kielelle, jota puhuttiin laajalti kautta koko Rooman valtakunnan. Juutalaisia asui hajallaan kaikkialla, ja pakanat omaksuivat osaksi heidän toivonsa Messiaan tulemisesta. Niiden joukossa, joita juutalaiset nimittivät pakanoiksi, oli miehiä, jotka ymmärsivät Kirjoitusten Messiasta koskevia ennustuksia paremmin kuin Israelin opettajat. Muutamat odottivat hänen tulevan päästämään heidät heidän synneistään. Filosofit koettivat tutkia heprealaisen järjestelmän salaisuuksia. Mutta juutalaisten kiihkoilu esti valoa leviämästä. Koska heidän tarkoituksensa oli jatkuvasti eristäytyä muista kansoista, he eivät halunneet levittää toisille sitä tietoa vertauskuvallisesta jumalanpalveluksesta, joka heillä itsellään vielä oli. Sen oikean tulkitsijan täytyi tulla. Hänen, johon kaikki nämä vertauskuvat viittasivat, täytyi selittää niiden merkitys.AO4 23.4

Jumala oli puhunut maailmalle luonnon, esikuvien ja vertauskuvien, patriarkkojen ja profeettain välityksellä. Ihmiskuntaa täytyi opettaa heidän omalla kielellään. Liiton enkelin täytyi puhua. Hänen äänensä piti kuulua hänen omassa temppelissään. Kristuksen täytyi tulla lausumaan sanoja, jotka selvästi ja varmasti ymmärrettäisiin. Hänen, totuuden alkuperän, piti erottaa totuus ihmispu- heen akanoista, jotka olivat tehneet sen tehottomaksi. Jumalan hallitusperiaatteet ja lunastussuunnitelma piti selvästi määritellä. Vanhan testamentin opetukset tuli täydellisesti selvittää ihmisille.AO4 23.5

Juutalaisten keskuudessa oli kuitenkin uskollisia sieluja, sen pyhän suvun jälkeläisiä, jonka välityksellä tieto Jumalasta oli säilynyt. Nämä odottivat yhä isille annetun lupauksen täyttymistä. He vahvistivat uskoaan muistelemalla Mooseksen välityksellä annettua vakuutusta: »Profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille herättävä veljienne joukosta; häntä kuulkaa kaikessa, mitä hän teille puhuu » (Ap.t. 3: 22). Edelleen he lukivat, kuinka Herra voitelisi Erään »julistamaan ilosanomaa nöyrille», »sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta » ja »julistamaan Herran otollista vuotta » (Jes. 61: 1, 2). He lukivat, kuinka hän saattaisi »oikeuden maan päälle», kuinka »meren saaret odottavat hänen opetustansa», kuinka kansat vaeltaisivat hänen valkeuttansa kohti ja kuninkaat hänen koitteensa kirkkautta kohti (Jes. 42: 4; 60: 3).AO4 24.1

Jaakobin kuollessaan lausumat sanat antoivat heille toivoa: »Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat » (1 Moos. 49: 10). Israelin heikentyvä valta todisti, että Messiaan tulo oli lähellä. Danielin ennustus kuvaili, miten hän kunniassa hallitsisi valtakuntaa, joka voittaisi kaikki maalliset valtakunnat ja josta profeetta sanoi: »Se itse on pysyvä iankaikkisesti » (Dan. 2: 44). Vain harvat ymmärsivät Kristuksen tehtävän luonnetta, kun taas laajat piirit odottivat mahtavaa ruhtinasta, joka perustaisi valtakuntansa Israeliin ja josta tulisi kansojen vapauttaja.AO4 24.2