Oikea paasto

Johanneksen opetuslapsilla ei ollut selvää käsitystä Kristuksen työstä, ja siksi he ajattelivat, että fariseusten syytöksissä saattoi olla jotakin perää. He noudattivat monia rabbiinien määräämiä sääntöjä, vieläpä toivoivat tulevansa vanhurskaiksi lain teoista. Juutalaiset harjoittivat paastoamista ansiotyönä, ja tarkimmat heistä paastosivat kaksi päivää joka viikko. Fariseukset ja Johanneksen opetuslapset paastosivat parhaillaan, kun jälkimmäiset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: »Me ja fariseukset paastoamme paljon; miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?»AO4 232.2

Jeesus vastasi heille hyvin varovasti. Hän ei yrittänyt oikaista heidän väärää käsitystään paastoamisesta, vaan ainoastaan opastaa heitä oikeaan käsitykseen omasta tehtävästään. Ja hän teki tämän käyttäen samaa kuvausta, jota Johannes itse oli käyttänyt todistaessaan Jeesuksesta. Johannes oli sanonut: »Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi » (Joh. 3: 29). Johanneksen opetuslapset eivät voineet olla muistamatta näitä opettajansa sanoja, kun Jeesus samaa vertausta käyttäen sanoi: »Ettehän voi vaatia häävieraita paastoamaan silloin, kun ylkä on heidän kanssaan?»AO4 232.3

Taivaan ruhtinas oli kansansa keskuudessa. Jumalan suurin lahja oli annettu maailmalle. Se oli iloksi köyhille, sillä Kristus oli tullut tekemään heistä valtakuntansa perillisiä. Se oli iloksi rikkaille, sillä hän opettaisi heitä hankkimaan ikuisia aarteita. Se oli iloksi tietämättömille, sillä hän tekisi heidät viisaiksi pelastumaan. Se oli iloksi oppineille, sillä hän avaisi heidän eteensä syvempiä salaisuuksia kuin he milloinkaan olivat tutkineet. Vapahtajan toiminta paljasti ihmisille totuuksia, jotka olivat olleet kätkettyjä maailman perustamisesta asti.AO4 232.4

Johannes Kastaja oli iloinnut katsellessaan Vapahtajaa. Millaisia ilonaiheita olikaan opetuslapsilla, joilla oli etuoikeus vaeltaa ja keskustella taivaan Majesteetin kanssa! Nyt heillä ei ollut aikaa surra ja paastota. Heidän oli avattava sydämensä vastaanottamaan hänen kirkkautensa valoa voidak- seen levittää sitä niille, jotka istuivat pimeydessä ja kuolon varjossa.AO4 232.5

Vapahtajan sanat olivat luoneet heidän eteensä valoisan kuvan, mutta sen yllä lepäsi synkkä varjo, jonka hänen silmänsä yksin näki. »Mutta päivät tulevat», hän sanoi, »jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin, niinä päivinä, he paastoavat. »Kun opetuslapset näkisivät Herransa petettynä ja ristiinnaulittuna, silloin he surisivat ja paastoaisivat. Puhuessaan heille viimeisen kerran yläsalissa hän lausui: »Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut. Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi » (Joh. 16:19, 20).AO4 233.1

Kun hän astuisi ulos haudasta, heidän murheensa muuttuisi iloksi. Taivaaseenastumisensa jälkeen hän olisi henkilökohtaisesti poissa, mutta Lohduttajan välityksellä hän olisi yhä heidän luonaan, eivätkä he saisi viettää aikaansa surren. Sitä saatana halusi. Hän toivoi heidän antavan maailmalle sen käsityksen, että heitä oli petetty, mutta heidän oli uskon kautta luotava katseensa taivaalliseen pyhäkköön, jossa Jeesus suoritti papillista tehtäväänsä heidän hyväkseen, ja heidän oli avattava sydämensä Pyhälle Hengelle, joka oli hänen edustajansa, ja iloittava hänen läsnäolonsa valossa. Kuitenkin he tulisivat kohtaamaan kiusausten ja ahdistusten aikoja, jolloin he joutuisivat taistelemaan tämän maailman hallitsijoita ja pimeyden valtakunnan ruhtinaita vastaan, jolloin Kristus ei henkilökohtaisesti olisi heidän luonaan, eivätkä he näkisi Lohduttajaakaan. Silloin heidän olisi sopivaa paastota.AO4 233.2

Fariseukset koettivat korottaa itseään noudattamalla tarkoin muotomenoja, samalla kun heidän sydämensä oli täynnä kateutta ja vihaa. »Katso», sanoo Raamattu, »riidaksi ja toraksi te paastoatte, lyödäksenne jumalattomalla nyrkillä. Te ette nyt paastoa niin, että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa. Tällainenko on se paasto, johon minä mielistyn, se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä? Jos kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhassa, sitäkö sinä sanot paastoksi ja päiväksi, joka on Herralle otollinen? » (Jes. 58: 4, 5).AO4 233.3

Oikea paasto ei ole pelkästään muodollinen toimitus. Raamattu kuvaa paastoa, joka Jumalaa miellyttää, seuraavasti: »että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet», »jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun » (Jes. 58: 6, 10). Tässä esitetään Kristuksen työn oikea henki ja luonne. Hänen koko elämänsä oli itsensä uhraamista maailman pelastamiseksi. Sekä paastotessaan kiusauksen korvessa että syödessään publikaanien kanssa Matteuksen pidoissa hän antoi elämänsä kadotettujen pelastamiseksi. Todellinen hurskauden henki ei ilmene toimettomana murehtimisena, vain ruumiin masentamisena ja lukemattomina uhritoimituksina, vaan se on itsensä antamista alt- tiiseen Jumalan ja ihmisten palvelukseen.AO4 233.4