»Uskosi on sinut pelastanut»

Matkalla esimiehen taloon Jeesus oli kohdannut kansanjoukossa naisraukan, joka kaksitoista vuotta oli kärsinyt taudista, joka oli tehnyt hänen elämänsä taakaksi. Hän oli kuluttanut kaikki varansa lääkkeisiin ja lääkäreille, jotka eivät voineet muuta kuin julistaa hänet parantumattomaksi. Mutta toivo heräsi hänen mielessään, kun hän kuuli Jeesuksen suorittamista parannuksista. Hän oli varma, että jos hän vain voisi päästä Jeesuksen luo, hänkin parantuisi. Heikkona ja sairaana hän saapui meren rannalle, missä Jeesus oli opettamassa, ja koetti tunkeutua kansanjoukon läpi, mutta turhaan. Hän seurasi häntä edelleen LeeviMatteuksen talosta, mutta ei voinut saavuttaa häntä. Hän alkoi jo joutua epätoivoon, kun Jeesus yrittäessään päästä kansanjoukon läpi tuli lähelle sitä paikkaa, jossa hän oli.AO4 296.3

Nyt oli hänen kultainen tilaisuutensa. Hän oli tuon suuren lääkärin lähellä. Mutta vallitsevassa hälinässä hän ei voinut puhua hänelle eikä nähdä hänestä muuta kuin ohimenevän vilahduksen. Peläten menettävänsä ainoan parantumistilaisuutensa hän tunkeutui eteenpäin ja sanoi itsekseen: »Kunhan vain saan koskettaa edes hänen vaatteitaan, niin tulen terveeksi. »Jeesuksen kulkiessa ohi hän kurottautui eteenpäin, ja hänen onnistui töin tuskin koskettaa hänen vaatteensa lievettä. Mutta sillä hetkellä hän tunsi parantuneensa. Tuohon kosketukseen oli keskittyneenä hänen elämänsä usko, ja heti hänen tuskansa ja heikkoutensa väistyivät täydellisen terveyden voiman tieltä.AO4 296.4

Sydän täynnä kiitollisuutta hän koetti sitten vetäytyä pois tungoksesta, mutta äkkiä Jeesus seisahtui, ja kansakin pysähtyi. Hän kääntyi ja katsellen ympärilleen kysyi äänellä, joka selvästi kuului yli kansanjoukon kohinan: »Kuka koski minuun? » ; Kansa vastasi tähän kysymykseen hämmästynein katsein. Kysymys tuntui kummalliselta, koska häntä sysittiin joka puolelta ja tungettiin voimakkaasti sinne ja tänne.AO4 296.5

Pietari, joka aina oli valmis puhumaan, sanoi: »Mestari, väentungos ahdistaa ja pusertaa sinua, ja sinä sanot: ‘Kuka minuun koski?’ » Jeesus vastasi: »Joku minuun koski; sillä minä tunsin, että voimaa lähti minusta. »Vapahtaja saattoi erottaa uskon kosketuksen välinpitämättömän jou- kon satunnaisesta kosketuksesta. Sellaista uskoa ei saanut sivuuttaa sanaa sanomatta. Hän tahtoi puhua tuolle vaatimattomalle naiselle lohdun sanoja, jotka tulisivat tälle ilon lähteeksi - sanoja, jotka olisivat siunaukseksi hänen seuraajilleen ajan loppuun asti.AO4 296.6

Jeesus katsoi naiseen ja halusi välttämättä tietää, kuka häntä oli koskettanut. Huomatessaan salaamisen turhaksi nainen astui vavisten esiin ja heittäytyi hänen jalkojensa juureen. Kiitollisuuden kyynelin hän kertoi kärsimystensä historian ja miten hän oli saanut avun. Jeesus sanoi lempeästi: »Tyttäreni, uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan. »Hän ei antanut vähintäkään sijaa sille taikauskoiselle käsitykselle, että parantava voima olisi lähtenyt pelkästään hänen vaatteittensa kosketuksesta. Parantumista ei saanut aikaan vain ulkonainen kosketus vaan usko, joka tarttui hänen jumalalliseen voimaansa.AO4 297.1