Halvaantuneen parantaminen Pietarin kodissa

Parantaessaan halvaantuneen miehen Kapernaumissa Kristus opetti jälleen samaa totuutta. Hän suoritti tämän ihmeen osoittaakseen, että hänellä oli valta antaa synnit anteeksi. Ja halvaantuneen parantaminen kuvaa muitakin kalliita totuuksia. Siihen liittyy toivoa ja rohkaisua, ja viisasteleviin fariseuksiin nähden se antaa varoittavan opetuksen.AO4 223.1

Pitaalisen tavoin tämä halvaantunut oli menettänyt kaiken parantumisen toivon. Hänen sairautensa oli syntielämän seuraus, ja omantunnon tuska lisäsi hänen kärsimyksiään. Hän oli jo kauan sitten kääntynyt fariseusten ja lääkärien puoleen toivoen saavansa apua sielunsa kärsimyksiin ja ruumiinsa vaivoihin. Mutta he julistivat kylmästi hänet parantumattomaksi ja jättivät hänet Jumalan vihan valtaan. Fariseukset pitivät nimittäin sairautta osoituksena Jumalan epäsuosiosta, ja he pysyttelivät loitolla sairaista ja kärsivistä. Kuitenkin usein juuri ne, jotka pitivät itseään pyhinä, olivat syyllisempiä kuin ne kärsivät, jotka he tuomitsivat.AO4 223.2

Halvaantunut mies oli täysin avuton, ja näkemättä toivon pilkahdustakaan miltään suunnalta hän oli vaipunut epätoivoon. Sitten hän kuuli Jeesuksen ihmeellisistä teoista. Hänelle kerrottiin, että oli parannettu muita yhtä syntisiä ja avuttomia kuin hän itsekin, vieläpä pitaalisiakin oli puhdistettu. Ja ystävät, jotka tätä kertoivat, rohkaisivat häntä uskomaan, että hänkin voisi parantua, jos hänet voitaisiin viedä Jeesuksen luo. Mutta toivo petti, kun hän muisti, miten hän oli saanut tautinsa. Hän pelkäsi, ettei tuo synnitön Lääkäri sietäisi häntä läheisyydessään.AO4 223.3

Kuitenkaan hän ei niin paljon kaivannut ruumiinsa paranemista kuin vapautusta syntitaakasta. Jospa hän vain voisi nähdä Jeesuksen ja saada anteeksiannon vakuutuksen ja taivaan rauhan, hän olisi valmis elämään tai kuolemaan Jumalan tahdon mukaan. Kuolevan miehen huokaus oli: Oi, kunpa pääsisin hänen läheisyyteensä! Ei ollut aikaa hukattavana, sillä hänen kuihtuneessa ruumiissaan näkyi jo mätänemisen merkkejä. Hän pyysi ystäviään viemään hänet vuoteella Jeesuksen luo, ja tämän he mielellään ottivatkin tehdäkseen. Mutta niin taaja joukko oli kerääntynyt sen talon sisäja ulkopuolelle, jossa Vapahtaja oli, että sairaan miehen ja hänen ystäviensä oli mahdotonta päästä hänen luokseen tai edes hänen äänensä kuuluville.AO4 223.4

Jeesus opetti Pietarin talossa. Tavan mukaan hänen opetuslapsensa istuivat hänen lähellään, ja myös »istui siinä fariseuksia ja lainopettajia, joita oli tullut kaikista Galilean ja Juudean kylistä ja Jerusalemista». Nämä olivat tulleet urkkijoina etsiäkseen syytöstä Jeesusta vastaan. Näiden virkamiesten ympärillä tunkeili kirjava joukko. Siinä oli hartaita ja kunnioittavia kuulijoita, oli uteliaita ja epäuskoisia. Eri kansallisuuksia ja yhteiskuntaluokkia oli edustettuina. »Ja Herran voima vaikutti, niin että sairaat paranivat. »Elämän Henki liikkui tuon joukon yllä, mutta fariseukset ja lainoppineet eivät huomanneet sen läsnäoloa. He eivät tunteneet tarvitsevansa mitään, eikä paraneminen kuulunut heille. »Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois » (Luuk. 1: 53).AO4 224.1

Halvaantunutta kantavat miehet koettivat yhä uudelleen tunkeutua kansanjoukon läpi mutta turhaan. Sairas katseli ympärilleen sanomattoman tuskan vallassa. Pitäisikö hänen luopua toivostaan kaivatun avun ollessa niin lähellä? Hänen ehdotuksestaan ystävät kantoivat hänet talon katolle, purkivat sitä ja laskivat hänet Jeesuksen eteen. Keskustelu katkesi. Vapahtaja katsoi sairaan murheellisia kasvoja ja näki häneen kiinnitetyt rukoilevat silmät. Hän ymmärsi asian: hän oli vetänyt puoleensa tuon ahdistuneen ja epäilevän sielun. Halvaantuneen ollessa vielä kotonaan Vapahtaja oli herättänyt hänen omantuntonsa. Kun hän katui syntejään ja uskoi Vapahtajan voivan tehdä hänet terveeksi, oli Kristuksen elvyttävä armo ensin siunannut hänen kaipaavaa sydäntään. Jeesus oli nähnyt ensimmäisen uskon kipinän syttyvän ja kehittyvän vakaumukseksi siitä, että hän oli syntisen ainoa auttaja, ja hän oli nähnyt sen yhä vahvistuvan jokaisesta ponnistuksesta päästä hänen läheisyyteensä.AO4 224.2

Nyt Vapahtaja lausui sanat, jotka suloisina soivat sairaan korviin: »Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.»AO4 224.3

Epätoivon taakka vierähtää sairaan miehen sydämeltä, anteeksiannon rauha laskeutuu hänen sieluunsa ja loistaa hänen kasvoiltaan. Hänen ruumiilliset tuskansa ovat kadonneet, ja koko hänen olemuksensa on muuttunut. Avuton rampa on parantunut, synnintunnon vaivaama syntinen on saanut anteeksiannon!AO4 224.4

Yksinkertaisesti uskoen hän vastaanotti Jeesuksen sanat uuden elämän lahjana. Hän ei enää esittänyt mitään pyyntöä, vaan makasi autuaallisen äänettömänä, liian onnellisena puhuakseen mitään. Taivaan valo kirkasti hänen kasvonsa, ja kansa katseli tätä kaikkea pelonsekaisen kunnioituksen vallassa.AO4 224.5

Rabbiinit olivat innokkaina odottaneet nähdäkseen, mihin toimenpiteisiin Jeesus ryhtyisi tässä tapauksessa. He muistivat, miten mies oli heiltä pyytänyt apua, ja he olivat evänneet häneltä paranemisen toivon ja myötätunnon. Eivätkä he olleet tyytyneet tähän- kään vaan olivat selittäneet, että hän sai kärsiä Jumalan kirousta syntiensä tähden. Nämä asiat tulivat elävinä heidän mieleensä, kun he näkivät tuon sairaan miehen edessään. He huomasivat, miten kiinnostuneina kaikki seurasivat tätä kohtausta, ja he pelkäsivät kovasti menettävänsä oman vaikutuksensa kansaan.AO4 224.6

Nämä arvohenkilöt eivät vaihtaneet sanaakaan keskenään, mutta katsellessaan toistensa kasvoja he lukivat niiltä kaikilta saman ajatuksen, nimittäin että jotakin olisi tehtävä kansan mielialan muuttamiseksi. Jeesus oli julistanut, että halvaantuneen synnit olivat anteeksi annetut. Fariseukset pitivät näitä sanoja jumalanpilkkana ja käsittivät, että tämä voitaisiin esittää kuolemansyntinä. He sanoivat sydämessään: »Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin? » (Mark. 2: 7).AO4 225.1

Kiinnittäen heihin katseensa, jonka edessä he säpsähtivät ja kavahtivat taaksepäin, Jeesus sanoi: »Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne? Sillä kumpi on helpompaa, sanoako: ‘Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi’, vai sanoa: ‘Nouse ja käy?’ Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin » - hän sanoi halvatulle - »nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.»AO4 225.2

Silloin mies, joka paareilla on kannettu Jeesuksen luo, nousee jaloilleen joustavasti ja notkeasti kuin nuorukainen. Elämää antava veri pulppuilee hänen suonissaan. Hänen ruumiinsa jokainen elin joutuu vilkkaaseen toimintaan. Terveyden puna tulee kuoleman kalpeuden tilalle. »Silloin hän nousi, otti kohta vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden, niin että kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: ‘Tämänkaltaista emme ole ikinä nähneet.’»AO4 226.1

Oi Kristuksen ihmeellistä rakkautta, joka on valmis parantamaan syntisen ja ahdistuneen! Oi Jumalan Poikaa, joka suree ja lievittää kärsivän ihmiskunnan tuskia! Mikä ihmeellinen voima tässä ilmaistaankaan ihmislapsille! Kuka voi epäillä pelastussanomaa? Kuka voi halveksia säälivän Lunastajan armoa?AO4 226.2

Tuon kuihtuneen ruumiin parantamiseen ei riittänyt vähempi kuin luomisvoima. Sama ääni, joka oli antanut elämän maan tomusta luodulle ihmiselle, antoi elämän kuolevalle halvaantuneelle. Ja sama voima, joka oli antanut elämän ruumiille, oli uudistanut sydämenkin. Hän, joka luodessaan »sanoi, ja tapahtui niin», ja »käski, ja se oli tehty » (Ps. 33: 9), oli antanut elämän rikoksiin ja synteihin kuolleelle sielulle. Ruumiin parantaminen todisti voimasta, joka oli uudistanut sydämen. Kristus käski halvaantuneen nousta ja kävellä, jotta ympärillä olevat tietäisivät, kuten hän sanoi, »että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi».AO4 226.3

Halvaantunut sai Kristukselta sekä sielun että ruumiin terveyden. Hengellistä parantumista seurasi ruumiin tervehtyminen. Tätä opetusta ei saa jättää ottamatta huomioon. Nykyaikana on tuhansia fyysisistä sairauksista kärsiviä, jotka halvaantuneen tavoin kaipaavat sanomaa: »Sinun syntisi annetaan anteeksi. »Synnin taakka, joka synnyttää levottomuutta ja tyydyttämättömiä haluja, on heidän sairautensa syynä. He eivät löydä apua, ennen kuin he tulevat sielun Parantajan luo. Rauha, jonka hän yksin voi antaa, antaisi heidän sielulleen voimaa ja ruumiilleen terveyttä.AO4 226.4

Jeesus tuli, »että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot». »Hänessä oli elämä», ja hän sanoo: »Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. »Hän on »eläväksitekevä henki » (1 Joh. 3: 8; Joh. 1:4; 10: 10; 1 Kor. 15: 45). Ja hänellä on vieläkin sama elämää antava voima, kuin hänellä oli parantaessaan sairaita ollessaan maan päällä ja antaessaan syntejä anteeksi. Hän »antaa kaikki sinun syntisi anteeksi», hän »parantaa kaikki sinun sairautesi » (Ps. 103: 3).AO4 226.5

Halvaantuneen parantuessa kansasta tuntui siltä, kuin taivas olisi auennut ja näyttänyt ihanamman maailman kirkkauden. Kun parannettu mies kulki väkijoukon läpi kiittäen Jumalaa joka askelella ja kantaen taakkansa, ikään kuin se olisi ollut höyhenenkevyt, kansa väistyi taaksepäin antaakseen hänelle tilaa ja katseli häntä pelokkain kasvoin. Joukon keskellä kuului kuisketta: »Me olemme tänään nähneet ihmeellisiä.»AO4 226.6

Fariseukset olivat hämmästyksen mykistämiä ja tappion lamaannuttamia. He näkivät, ettei heillä tässä ollut tilaisuutta päästää kateuttaan valloilleen ja kiihottaa kansaa. Sille miehelle tehty ihmetyö, jonka he olivat jättäneet Jumalan vihan valtaan, oli tehnyt kansaan niin syvän vaikutuksen, että rabbiinit olivat hetkeksi unohtuneet. He näkivät Kristuksella olevan voiman, jota he olivat pitäneet yksin Jumalalle kuuluvana, ja kuitenkin hänen menettelynsä lempeä arvokkuus oli heidän oman ylpeän käytöksensä jyrkkä vastakohta. He olivat hämmentyneitä ja häpeissään, sillä he tunsivat korkeamman olennon läsnäolon, mutta eivät tunnustaneet sitä. Mitä voimakkaammin tuli todistetuksi, että Jeesuksella oli valta antaa syntejä anteeksi maan päällä, sitä lujemmin he tarrautuivat epäuskoonsa. Pietarin kodista, missä he olivat nähneet hänen sanallaan parantavan halvaantuneen, he lähtivät keksimään uusia juonia Jumalan Pojan vaientamiseksi.AO4 227.1

Kristus paransi voimallaan ruumiilliset sairaudet, olivatpa ne miten pahanlaatuisia ja syvälle juurtuneita tahansa, mutta synnin sairaus sai lujemman otteen niistä, jotka sulkivat silmänsä näkemästä valoa. Pitaali ja halvaantuminen eivät olleet niin hirveitä kuin uskonkiihko ja epäusko.AO4 227.2

Parannetun halvaantuneen kodissa oli suuri riemu, kun hän palasi perheensä keskuuteen kantaen keveästi vuodetta, jolla hänet juuri äsken oli hitaasti kannettu heidän luotaan. Omaiset kokoontuivat hänen ympärilleen ilosta itkien tuskin uskaltaen uskoa silmiään. Hän seisoi heidän edessään täydessä miehuuden voimassa. Hänen käsivartensa, joiden he olivat nähneet riippuvan elottomina, olivat valmiit tottelemaan hänen tahtoaan. Iho, joka oli ollut ryppyinen ja lyijynharmaa, oli nyt raikas ja punertava. Hän käveli varmoin, joustavin askelin. Hänen kasvonpiirteistään kuvastui iloa ja toivoa, ja puhdas ja rauhallinen ilme oli synnin ja kärsimysten jälkien tilalla. Riemuisat kiitosvirret kohosivat tuosta kodista, ja Jumala sai kunnian Poikansa kautta, joka oli antanut toivoa toivottomalle ja voimaa vaivatulle. Tämä mies ja hänen perheensä olivat valmiit antamaan elämänsä Jeesukselle. Ei epäilyksen häiväkään himmentänyt heidän uskoaan, eikä epäusko tahrannut heidän uskollisuuttaan häntä kohtaan, joka oli tuonut valoa heidän synkkään kotiinsa.AO4 227.3