Luku 13—Voitto

Toinen kiusaus

Sitten saatana vie hänet pyhään kaupunkiin, asettaa hänet temppelin harjalle ja sanoo hänelle: »Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas, sillä kirjoitettu on: ‘Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta’, ja: ‘He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.’»AO4 97.1

Nyt saatana luulee kohdanneensa Jeesuksen hänen omalla alueellaan. Kavala vihollinen lausuu itse sanat, jotka ovat lähtöisin Jumalan suusta. Hän esiintyy vieläkin valon enkelinä ja haluaa esittää, että hän tuntee Raamatun ja ymmärtää kirjoitusten merkityksen. Kuten Jeesus edellä käytti Jumalan sanaa uskonsa vahvistamiseksi, niin kiusaaja nyt käyttää sitä petoksensa tukemiseksi. Hän väittää vain koetelleensa Jeesuksen uskollisuutta ja ylistää nyt hänen lujuuttaan. Koska Vapahtaja on osoittanut luottavansa Jumalaan, saatana kehottaa häntä antamaan vielä toisen todistuksen uskostaan.AO4 97.2

Mutta kiusausta edeltää jälleen epäilevä vihjaus: »Jos olet Jumalan Poika. »Kristus tunsi kiusausta vastata tuohon jossanaan, mutta hän kieltäytyi vähimmässäkään määrin myöntymästä epäilykseen. Hän ei panisi henkeään vaaraan antaakseen saatanalle todistuksen.AO4 97.3

Kiusaaja luuli voivansa käyttää hyväkseen Kristuksen ihmisyyttä ja yllyttää hänet omahyväisyyteen. Mutta vaikka saatana voi kiusata, hän ei voi pakottaa syntiin. Hän sanoi Jeesukselle: »Heittäydy alas», tietäen, ettei hän voisi heittää häntä alas, sillä Jumala tulisi pelastamaan hänet. Saatana ei myöskään voinut pakottaa Jeesusta heittäytymään alas. Kristusta ei voitaisi voittaa, ellei hän suostuisi kiusaukseen. Mitkään maailman tai helvetin voimat eivät voisi pakottaa häntä vähimmässäkään määrin poikkeamaan Isänsä tahdosta.AO4 97.4

Kiusaaja ei voi koskaan pakottaa meitä tekemään pahaa. Hän ei voi hallita mieltä, ellei sitä anneta hänen hallintaansa. Tahdon täytyy taipua, uskon irrottaa otteensa Kristuksesta, ennen kuin saatana voi käyttää voimaansa meitä vastaan. Mutta jokainen hellimämme synnillinen halu antaa hänelle jalansijan. Jokainen koh- ta, jossa emme saavuta jumalallista mittapuuta, on avoin ovi, josta hän voi tulla kiusaamaan ja tuhoamaan meitä. Ja jokainen epäonnistuminen tai tappio meidän puoleltamme antaa hänelle aiheen syyttää Kristusta.AO4 97.5

Kun saatana lainasi lupauksen »Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta», hän jätti pois sanat »että he varjelevat sinua kaikilla teilläsi», se on: kaikilla Jumalan mielen mukaisilla teillä. Jeesus kieltäytyi astumasta pois kuuliaisuuden tieltä. Samalla kun hän osoitti täydellisesti luottavansa Isäänsä, hän ei aiheettomasti asettunut asemaan, joka tekisi välttämättömäksi hänen Isänsä väliintulon, jotta hän pelastuisi kuolemasta. Hän ei pakottaisi kaitselmusta tulemaan avukseen ja täten jättäisi antamatta ihmisille esimerkkiä luottamuksesta ja kuuliaisuudesta.AO4 99.1

Jeesus sanoi saatanalle: »Taas on kirjoitettu: ‘Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.’ » Nämä sanat Mooses lausui Israelin lapsille, kun heillä oli erämaassa jano ja he vaativat, että Mooseksen oli annettava heille vettä. He huusivat: »Onko Herra meidän keskellämme vai ei? » (2 Moos. 17: 7). Herra oli tehnyt ihmeitä heidän hyväkseen, eivätkä he kuitenkaan luottaneet häneen ahdingossaan vaan vaativat todistusta, että hän oli heidän keskellään. Epäuskossaan he koettivat panna hänet koetukselle. Ja saatana yllytti Kristusta tekemään samoin. Jumala oli jo todistanut, että Jeesus oli hänen Poikansa, ja todistuksen Pyytäminen, että hän olisi Jumalan Poika, olisi Jumalan sanan panemista koetukselle, hänen kiusaamistaan. Samoin on asianlaita, jos pyytää sellaista, jota Jumala ei ole luvannut. Se ilmaisee epäuskoa ja on todellisuudessa hänen koettelemistaan tai kiusaamistaan. Meidän ei tulisi esittää pyyntöjämme Jumalalle koetellaksemme, täyttääkö hän sanansa, vaan koska hän on sen täyttävä; ei koetellaksemme, rakastaako hän meitä, vaan koska hän rakastaa meitä. »Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät » (Hebr. 11:6).AO4 99.2

Mutta usko ei suinkaan ole samaa kuin omahyväisyys. Vain se, jolla on tosi uskoa, on turvassa omahyväisyyttä vastaan. Sillä omahyväisyys on saatanan valheuskoa. Usko pitää kiinni Jumalan lupauksista ja tuottaa hedelmää kuuliaisuudessa. Omahyväisyys pitää myös kiinni lupauksista, mutta käyttää niitä kuten saatana rikkomusten puolustukseksi. Usko olisi johtanut esivanhempamme luottamaan Jumalan rakkauteen ja noudattamaan hänen käskyjään. Omahyväisyys sai heidät rikkomaan hänen lakinsa, sillä he uskoivat, että hänen suuri rakkautensa pelastaisi heidät synnin seurauksista. Usko ei vaadi taivaan suosiota suostumatta ehtoihin, joilla armo annetaan. Oikea usko perustuu Raamatun lupauksiin ja säädöksiin.AO4 99.3

Usein kun saatanan ei ole onnistunut herättää epäuskoa, hänen onnistuu tehdä meidät omahyväisiksi. Jos hän saa meidät tarpeettomasti asettumaan kiusauksen tielle, hän tietää saavansa voiton. Jumala on varjeleva kaikkia, jotka vaeltavat kuuliaisuuden tiellä, mutta siitä poikkeaminen on astumista saatanan alueelle. Siellä varmasti lankeamme. Vapahtaja on kehottanut meitä: »Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen » (Mark. 14: 38). Mietiskely ja rukous estäisivät meitä vapaaehtoisesti syöksymästä vaaraan, ja näin pelastuisimme monesta tappiosta.AO4 100.1

Meidän ei kuitenkaan tulisi menettää rohkeuttamme, kun joudumme kiusauksiin. Usein, kun joudumme vaikeaan tilanteeseen, epäilemme, onko Jumalan Henki johtanut meitä. Mutta Henki se johdatti Jeesuksen erämaahan perkeleen kiusattavaksi. Kun Jumala panee meidät koetukselle, hänen tarkoituksensa on toimia meidän hyväksemme. Jeesus ei käyttänyt väärin Jumalan lupauksia antautumalla aiheettomasti kiusaukselle alttiiksi, eikä hän masentuneena luopunut taistelusta, kun kiusaus hänet kohtasi. Meidänkään ei tule niin tehdä. »Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. »Hän sanoo: »Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle. Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua » (1 Kor. 10: 13; Ps. 50: 14, 15).AO4 100.2