Evankeliumi kuuluu kaikille

Evankeliumikutsua ei saa rajoittaa liian ahtaalle alalle ja esittää vain sellaisille, joiden luulemme tuottavan meille kunniaa ottamalla sen vastaan. Sanoma on julistettava kaikille. Kristus on valmis opettamaan joka paikassa, jossa sydämet ovat avoinna vastaanot- tamaan totuutta. Hän ilmaisee heille Isän ja sen, millainen jumalanpalvelus on otollista hänelle, joka tuntee ihmisen sydämen. Sellaisille hän ei puhu vertauksin. Sellaisille hän sanoo kuten naiselle kaivolla: »Minä olen se, minä, joka puhun sinun kanssasi.»AO4 159.4

Kun Jeesus istuutui levähtämään Jaakobin lähteelle, hän oli paluumatkalla Juudeasta, jossa hänen työnsä oli tuottanut vain vähän hedelmää. Papit ja rabbiinit olivat kieltäneet hänet, eivätkä edes ne, jotka tunnustautuivat hänen opetuslapsikseen, olleet käsittäneet hänen jumalallista luonnettaan. Hän oli uupunut ja nääntynyt, eikä hän kuitenkaan laiminlyönyt tilaisuutta puhua tälle naiselle, vaikka tämä olikin muukalainen, vieläpä eli julkisesti synnissä.AO4 160.1

Jeesus ei odottanut, kunnes suuret joukot kokoontuisivat. Hän aloitti usein opetuksensa vain muutamia harvoja ihmisiä ympärillään, mutta vähitellen yksi ja toinen ohikulkijoista pysähtyi kuuntelemaan, kunnes suuri kansanjoukko oli kuuntelemassa ihmetyksen ja kunnioituksen valtaamana tämän taivaasta lähetetyn opettajan julistamia Jumalan sanoja. Kristuksen työntekijän ei tule ajatella, etteikö hän voisi yhtä innokkaasti puhua muutamille harvoille kuulijoille kuin suurelle joukolle. Ehkäpä vain yksi ainoa kuulija kuuntelee hänen sanomaansa, mutta kuka tietää, kuinka kauaskantoiset vaikutukset sillä voi olla? Opetuslapsistakin näytti liian pieneltä seikalta se, että Vapahtaja tuhlasi aikaansa samarialaiselle naiselle. Mutta hän puhui hänelle vakavammin ja kaunopuheisemmin kuin kuninkaille, neuvosherroille tai ylipapeille. Hänen tälle naiselle lausumansa opetukset ovat kaikuneet maailman kaukaisimpiin seutuihin.AO4 160.2

Niin pian kuin samarialainen nainen oli löytänyt Vapahtajan, hän toi toisiakin hänen luokseen. Hän osoittautui toimeliaammaksi lähetystyöntekijäksi kuin Jeesuksen omat opetuslapset. Opetuslapset eivät nähneet Samariassa minkään viittaavan siihen, että se olisi lupaava kenttä. Heidän ajatuksensa askartelivat siinä suuressa työssä, joka tehtäisiin tulevaisuudessa. He eivät nähneet, että aivan heidän ympärillään oli satoa korjattavana. Mutta heidän halveksimansa naisen välityksellä kokonainen kaupunki sai kuulla Vapahtajasta. Nainen vei heti valon maanmiehilleen.AO4 160.3

Tämä nainen kuvaa sitä, mitä käytännöllinen usko Kristukseen saa aikaan. Jokainen tosi opetuslapsi on syntynyt Jumalan valtakuntaan lähetystyöntekijäksi. Se joka juo elävää vettä, tulee elämän lähteeksi. Vastaanottajasta tulee antaja. Kristuksen armo sydämessä on kuin lähde erämaassa, joka kumpuaa virvoittaen kaikkia ja tehden ne, jotka ovat valmiit joutumaan perikatoon, halukkaiksi juomaan elämän vettä.AO4 160.4