Pitaalisen parantaminen

Kristuksen toimintaalueella oli monia tätä tautia sairastavia, ja tiedot hänen työstään saavuttivat heidätkin ja sytyttivät toivon kipinän. Mutta profeetta Elisan ajoista alkaen ei ollut koskaan kuultu kenenkään sellaisen puhdistuneen, johon tämä tauti oli tarttunut. He eivät uskaltaneet odottaa Jeesuksen tekevän heille sitä, mitä hän ei koskaan vielä ollut kenellekään ihmiselle tehnyt. Heidän joukossaan oli kuitenkin yksi, jonka sydämessä alkoi usko syttyä. Tämä mies ei kuitenkaan tiennyt, miten pääsisi Jeesuksen lähelle. Kuinka hän saattaisi näyttäytyä suurelle Parantajalle, kun hänet oli eristetty muista ihmisistä? Ja hän epäili, tahtoisiko Kristus parantaa juuri hänet.Alentuisiko hän huomaamaan sellaista, jonka uskottiin kärsivän Jumalan rangaistusta? Eikö hän fariseusten, vieläpä lääkärienkin tavoin langettaisi kirousta hänen päälleen ja kehottaisi häntä pakenemaan ihmisten olinpaikoilta? Hän ajatteli kaikkea, mitä hänelle oli kerrottu Jeesuksesta. Ei ketään, joka oli etsinyt hänen apuaan, ollut käännytetty pois. Miesparka päätti etsiä Vapahtajan. Vaikka hänet oli suljettu pois kaupungista, saattoihan hän tavata Jeesuksen jonkin vuoristotien syrjäpolulla tai löytää hänet opettamassa jonkin kaupungin ulkopuolelta. Vaikeudet olivat suuret, mutta tämä oli hänen ainoa toivonsa.AO4 218.3

Pitaalinen ohjataan Vapahtajan luo. Jeesus on opettamassa järven rannalla, ja kansa on kokoontuneena hänen ympärilleen. Seisoessaan etäällä pitaalinen erottaa joitakin Jeesuksen lausumia sanoja. Hän näkee hänen laskevan kätensä sairaitten päälle. Hän näkee rampojen, sokeitten, halvaantuneiden ja erilaisiin tauteihin kuolemaisillaan olevien nousevan terveinä ja ylistävän Jumalaa vapahduksestaan. Hänen uskonsa vahvistuu. Hän hiipii yhä lähemmäksi kokoontunutta joukkoa. Hän unohtaa hänelle määrätyt rajoitukset, kansan turvallisuuden ja kaikkien ihmisten häntä kohtaan tunteman pelon. Ihana paranemisen toivo täyttää kokonaan hänen mielensä.AO4 219.1

Hän on vastenmielinen näky. Tauti on tehnyt hirveätä jälkeä, ja hänen lahoava ruumiinsa on kauhea katsella. Hänet nähdessään ihmiset vetäytyvät kauhistuneina taaksepäin. He ahtautuvat lähemmäksi toisiaan yrittäessään välttää kosketusta häneen. Jotkut koettavat estää häntä lähestymästä Jeesusta, mutta turhaan. Hän ei näe eikä kuule heitä. Inhon ilmaukset eivät vaikuta häneen. Hän näkee vain Jumalan Pojan. Hän kuulee vain äänen, joka puhuu elämää kuoleville. Hän rientää Jeesuksen luo ja heittäytyy hänen jalkoihinsa huutaen: »Herra, jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa.»AO4 219.2

Jeesus vastasi: »Minä tahdon, puhdistu», ja laski kätensä hänen päälleen.AO4 219.3

Heti tapahtui pitaalisessa muutos. Hänen lihansa tuli terveeksi, hermot saivat tuntonsa, lihakset kiinteytensä. Pitaaliselle ominainen karkea, hilseilevä iho katosi, ja sen sijaan tuli pehmeä kuulto, jollainen on terveen lapsen ihossa.AO4 219.4

Jeesus kehotti miestä olemaan kertomatta tapahtuneesta ihmeteosta ja näyttäytymään heti uhreineen temppelissä. Tätä uhria ei hyväksyttäisi, ennen kuin papit olisivat tutkineet miehen ja julistaneet hänet täysin vapaaksi taudista. Olivatpa he tähän tehtävään miten haluttomia tahansa, he eivät voineet päästä tästä tutkimisesta ja asian ratkaisemisesta.AO4 219.5

Raamatun sanat osoittavat, miten painokkaasti Jeesus teroitti miehelle vaitiolon ja nopean toiminnan välttämättömyyttä. »Ja varoittaen häntä ankarasti hän laski hänet heti menemään ja sanoi hänelle: ‘Katso, ettet puhu täs- tä kenellekään mitään, vaan mene ja näytä itsesi papille ja uhraa puhdistumisestasi se, minkä Mooses on säätänyt todistukseksi heille!’ » Jos papit olisivat tietäneet pitaalisen puhdistumista koskevat seikat, heidän vihansa Kristusta kohtaan olisi saanut heidät julistamaan väärän tuomion. Jeesus halusi miehen näyttäytyvän temppelissä, ennen kuin mitkään huhut tästä ihmeestä ehtisivät sinne. Näin voitiin saada puolueeton tuomio, ja parannetun pitaalisen annettaisiin jälleen liittyä perheensä ja ystäviensä seuraan.AO4 219.6

Jeesuksella oli mielessä muutakin, kun hän kehotti miestä vaikenemaan. Vapahtaja tiesi vihollistensa aina yrittävän estää hänen työtään ja kääntää kansaa pois hänestä. Hän tiesi, että jos pitaalisen parantumisesta kerrottaisiin laajalti, niin muutkin tätä kauheaa tautia sairastavat tunkeutuisivat hänen luokseen, ja sen johdosta alettaisiin suuriäänisesti julistaa, että kansa saa heistä tartunnan. Monet pitaalisista eivät käyttäisi terveyden lahjaansa siunaukseksi heille itselleen tai toisille. Ja keräämällä pitaalisia ympärilleen hän antaisi aihetta syytökseen, että hän rikkoi seremonialain määräyksiä. Tämä haittaisi hänen työtään evankeliumin julistajana.AO4 220.1

Kristuksen varoitus osoittautui aiheelliseksi. Joukko ihmisiä oli nähnyt pitaalisen parantamisen, ja he olivat innokkaat kuulemaan pappien ratkaisun. Miehen palatessa ystäviensä luo siellä vallitsi suuri kiihtymys. Jeesuksen varoituksesta huolimatta mies ei enää yrittänytkään salata parantumistaan. Sitä todellakin olisi ollut mahdoton salata, mutta pitaalinen levitti tietoa siitä. Kun hän käsitti, että vain Jeesuksen vaatimattomuus oli tämän kiellon takana, hän kulki ympäri julistaen suuren parantajan voimaa. Hän ei käsittänyt, että jokainen sanakin siihen suuntaan vain vahvisti pappien ja vanhimpien päätöstä tuhota Jeesus. Parannettu mies tunsi, miten kallis terveyden lahja on. Hän iloitsi miehuusvoimastaan ja palaamisestaan perheensä ja yhteiskunnan piiriin, ja hänestä tuntui mahdottomalta olla antamatta kunniaa Lääkärille, joka oli hänet parantanut. Mutta tämän asian innokas julistaminen koitui vain haitaksi Vapahtajan työlle. Se keräsi hänen ympärilleen sellaiset joukot, että hänen oli pakko joksikin aikaa keskeyttää työnsä.AO4 220.2

Jokaisella teolla Kristuksen toiminnassa oli kauaskantoinen tarkoitus. Se käsitti enemmän, kuin miltä itse teko näytti. Näin oli tässä pitaalisenkin tapauksessa. Samalla kun Jeesus palveli kaikkia, jotka tulivat hänen luokseen, hän halusi siunata niitäkin, jotka eivät tulleet. Samalla kun hän veti puoleensa publikaaneja, pakanoita ja samarialaisia, hän halusi saavuttaa myös papit ja opettajat, jotka olivat ennakkoluulojen ja perimätapojen kahleissa. Hän ei jättänyt käyttämättä mitään keinoja, joiden avulla oli mahdollista saavuttaa heidät. Lähettäessään parannetun pitaalisen pappien luo hän antoi heille todistuksen, jonka hän toivoi poistavan heidän ennakkoluulonsa.AO4 220.3

Fariseukset olivat väittäneet Jeesuksen opetusten olevan sen lain vastaisia, jonka Jumala oli Mooseksen välityksellä antanut, mutta tämän syytöksen perättömyyden osoitti se, että hän käski pitaalisen antaa lainmukaisen uhrilahjan. Se oli riittävä todistus kaikille, jotka halusivat varmistua asiasta.AO4 220.4

Jerusalemin johtomiehet olivat lähettäneet vakoojia löytääkseen jonkin tekosyyn, jonka nojalla Jeesus voitaisiin tuomita kuolemaan. Hän vastasi heille antamalla todistuksen rakkaudestaan ihmiskuntaa kohtaan, kunnioituksestaan lakia kohtaan ja vallastaan vapahtaa synnistä ja kuolemasta. Näin hän todisti heistä: «He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla » (Ps. 109: 5). Hän, joka vuorisaarnassa antoi ohjeen: »Rakastakaa vihollisianne», noudatti itse periaatetta: »Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa » (Matt. 5: 44; 1 Piet. 3: 9).AO4 221.1

Samat papit, jotka tuomitsivat pitaalisen karkotettavaksi, vahvistivat hänen parantumisensa. Tämä päätös, joka julistettiin julkisesti ja merkittiin kirjoihin, oli pysyvä todistus Kristuksen puolesta. Ja kun parannettu mies otettiin jälleen Israelin seurakunnan yhteyteen pappien itsensä vakuuttaessa, ettei hänessä ollut enää merkkiäkään sairaudesta, hän oli itse elävä todistus hyväntekijästään. Iloiten hän toi uhrinsa ja ylisti Jeesuksen nimeä. Papit olivat vakuuttuneita Vapahtajan jumalallisesta voimasta. Heille annettiin tilaisuus tuntea totuus ja käyttää valoa hyväkseen. Jos he sen hylkäisivät, se katoaisi milloinkaan enää palaamatta. Monet hylkäsivät valon, mutta se ei kuitenkaan ollut tullut turhaan. Useat, jotka aikaisemmin olivat olleet välinpitämättömiä, saivat piston sydämeensä. Vapahtajan eläessä hänen toimintansa näytti herättävän vain vähän vastakaikua pappien ja opettajien sydämessä, mutta hänen ylösnousemuksensa jälkeen »lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi » (Ap.t. 6: 7).AO4 221.2