Jeesuksen maanpäällisen toiminnan luonne

Siinä kiihtymyksessä, joka silloin vallitsi Kapernaumissa, oli vaara, että hänen tehtävänsä tarkoitus unohdettaisiin. Jeesus ei tyytynyt kiinnittämään huomiota itseensä vain ihmeitten tekijänä tai fyysisten sairauksien parantajana. Hän koetti vetää ihmiset luokseen heidän Vapahtajanaan. Kun ihmiset olivat halukkaita uskomaan, että hän oli tullut kuninkaaksi perustaakseen maallisen valtakunnan, hän halusi kääntää heidän mielensä maallisista asioista hengellisiin. Pelkkä maallinen menestys olisi hänen työlleen haitaksi.AO4 216.3

Ja välinpitämättömän joukon ihailu raastoi hänen sieluaan. Hän ei elämässään mitenkään korostanut itseään. Tämän maailman kiihkeä hyvän aseman, rikkauden tai kykyjen palvonta oli vierasta Ihmisen Pojalle. Jeesus ei käyttänyt mitään niistä keinoista, joita ihmiset käyttävät saadakseen kannatusta tai herättääkseen kunnioitusta. Vuosisatoja ennen hänen syntymäänsä hänestä oli ennustettu: »Ei hän huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilän sydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti. Hän itse ei sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle » (Jes. 42:2-4)AO4 216.4

Fariseukset tavoittelivat erikoisuutta noudattamalla tunnontarkasti muotomenoja ja pöyhkeilemällä jumalanpalveluksellaan ja hyvillä töillään. He osoittivat uskonnollista intoaan tekemällä uskonnon keskustelun aiheeksi. Vastakkaisten lahkojen väliset väittelyt olivat äänekkäitä ja pitkiä, eikä ollut harvinaista kuulla kaduilla viisaiden lainoppineiden kiivasta, meluisaa väittelyä.AO4 217.1

Jeesuksen elämä oli tämän kaiken jyrkkä vastakohta. Hänen elämässään ei milloinkaan esiintynyt kovaäänistä väittelyä, huomiota herättäviä hartaudenharjoituksia tai suosion tavoittelua. Kristuksen elämä oli kätketty Jumalassa, ja Jumala ilmeni Poikansa luonteessa. Tähän Jeesus halusi ihmisten kiinnittävän mielensä ja kohdistavan kunnioituksensa.AO4 217.2

Vanhurskauden aurinko ei ilmestynyt maailmalle äkkiä loistossaan häikäistäkseen kirkkaudellaan ihmismielet. Kristuksesta on kirjoitettu: »Hänen nousunsa on varma kuin aamurusko » (Hoos. 6: 3). Hiljaa ja vienosti leviää aamunkoitto yli maan karkottaen pimeyden varjot ja herättäen maailman elämään. Näin nousi Vanhurskauden aurinkokin »parantuminen siipiensä alla » (Mal. 4: 2).AO4 217.3