Risti keskustelun aiheena vuorella

Mutta ristin täytyy tulla ennen kruunua. Heidän keskustelunaiheenaan Jeesuksen kanssa ei ole hänen kruunaamisensa kuninkaaksi vaan hänen Jerusalemissa tapahtuva kuolemansa. Inhimillisen heikkouden alaisena, sen surujen ja synnin painamana Jeesus vaelsi yksinäisenä ihmisten keskellä. Kun tulevan koetuksen synkkyys häntä ahdisti, hän oli hengessään yksin maailmassa, joka ei häntä tuntenut. Eivät edes hänen rakastamansa opetuslapset, jotka olivat omien epäilystensä, surujensa ja kunnianhimoisten toiveittensa vallassa, olleet käsittäneet hänen tehtävänsä salaisuutta. Hän oli asustanut taivaallisten olentojen seurassa ja rakkauden ympäröimänä, mutta maailmassa, jonka hän itse oli luonut, hän oli yksin. Nyt taivas oli lähettänyt lähettiläänsä Jeesuksen luo, ei enkeleitä vaan ihmisiä, jotka olivat kestäneet kärsimyksiä ja suruja ja jotka voivat tuntea myötätuntoa Vapahtajaa kohtaan hänen maallisen elämänsä koettelemuksissa. Mooses ja Elia olivat olleet Kristuksen työtovereita. He olivat kaivanneet kuten hänkin ihmisten pelastusta. Mooses oli rukoillut Israelin puolesta: »Jospa nyt antaisit heidän rikoksensa anteeksi! Mutta jos et, niin pyyhi minut pois kirjastasi, johon kirjoitat » (2 Moos. 32: 32). Elia oli tuntenut hengen yksinäisyyttä, kun hänen yllään kolmen ja puolen nälkävuoden aikana oli levännyt kansan vihan ja hädän taakka. Yksin hän seisoi Jumalan edessä Karmelin vuorella. Yksin hän oli paennut erämaahan tuskan ja epätoivon vallassa. Nämä miehet, jotka oli valittu valtaistuinta ympäröivien enkelienkin edelle, olivat tulleet keskustelemaan Jeesuksen kanssa hänen kärsimyksiään koskevista asioista ja lohduttamaan häntä vakuutuksella taivaan myötätunnosta. Heidän keskustelunsa kohteena oli maailman toivo, jokaisen ihmisolennon pelastus.AO4 365.3

Koska opetuslapset olivat vaipuneina uneen, he eivät paljon kuulleet siitä, mitä Kristus ja taivaalliset olennot keskenään puhelivat. Kun he eivät jaksaneet valvoa ja rukoilla, he eivät saaneet sitä, mitä Jumala halusi heille antaa: käsitystä Kristuksen kärsimyksistä ja sen jälkeen tulevasta kirkkaudesta. He menettivät siunauksen, jonka he olisivat voineet saada osallistumalla hänen uhriinsa. Nämä opetuslapset olivat hitaita sydämeltään uskomaan, ja vain vähän he osasivat antaa arvoa niille aarteille, joilla taivas tahtoi heitä rikastuttaa.AO4 367.1

Kuitenkin he saivat suuren valon. He vakuuttuivat siitä, että koko taivas tiesi Juudan kansan synnin sen kieltäessä Kristuksen. He saivat selvemmän käsityksen Lunastajan työstä. He näkivät silmillään ja kuulivat korvillaan asioita, jotka olivat ihmisen käsityskyvyn yläpuolella. He olivat »omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa » (2 Piet. 1: 16) ja he käsittivät, että Jeesus oli todella Messias, josta patriarkat ja profeetat olivat todistaneet, ja että taivaskin oli hänet siksi tunnustanut.AO4 367.2

Heidän yhä katsellessaan näkyä vuorella »heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: ‘Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä.’ » Katsellessaan tuota pilveä, joka oli kirkkaampi kuin se, joka kävi Israelin kansan edellä korvessa, kuullessaan Jumalan äänen puhuvan niin valtavan majesteetillisena, että vuoret vapisivat, opetuslapset vaipuivat kuin lyötyinä maahan. He jäivät siihen pitkälleen kasvot peitettyinä, kunnes Jeesus lähestyi, kosketti heitä ja karkotti heidän pelkonsa lausuen tutulla äänellään: »Nouskaa, älkää peljätkö. »Uskaltaessaan jälleen nostaa silmänsä he näkivät, että taivaallinen kirkkaus oli kadonnut ja Mooses ja Elia hävinneet. He olivat vuorella yksin Jeesuksen kanssa.AO4 367.3