Simeon ja Hanna todistavat Kristuksesta

Hengellisiä asioita on arvosteltava hengellisesti. Temppelissä Jumalan Poika pyhitettiin siihen työhön, jota hän oli tullut tekemään. Pappi katsoi häneen niin kuin kehen muuhun lapseen tahansa. Mutta vaikka hän ei nähnyt eikä tuntenut mitään epätavallista, Jumalan teko hänen antaessaan Poikansa maailmaan kuitenkin tunnistettiin. Tämä tilaisuus ei mennyt ohi niin, ettei kukaan olisi tuntenut Kristusta. »Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä. Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun.»AO4 35.2

Kun Simeon astuu temppeliin, hän näkee erään pariskunnan tuomassa esikoistaan Herran eteen. Heidän ulkoasunsa todistaa köyhyydestä, mutta Simeon ymmär- tää Hengen kuiskauksen ja hän on syvästi vakuuttunut siitä, että Herran eteen tuotu lapsi on Israelin lohdutus, jonka hän on halunnut nähdä. Hämmästyneestä papista Simeon näyttää kuin hurmaantuneelta. Lapsi on annettu takaisin Marialle, ja Simeon ottaa hänet nyt syliinsä ja asettaa Herran eteen ennen kokemattoman ilon vallatessa hänen sielunsa. Hänen kohottaessaan Vapahtajapienokaista taivasta kohden hän sanoo: »Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.»AO4 35.3

Tässä Jumalan miehessä oli profetian henki, ja Joosefin ja Marian seisoessa syrjässä ihmetellen hänen sanojaan hän siunasi heitä ja sanoi Marialle: »Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa, ja merkiksi, jota vastaan sanotaan - ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä - että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi.»AO4 36.1

Myös naisprofeetta Hanna astui sisään ja vahvisti Simeonin todistuksen Kristuksesta. Simeonin puhuessa hänen kasvonsa loistivat Jumalan kirkkaudesta ja hän toi ilmi sydämensä kiitoksen siitä, että hänen oli sallittu nähdä Kristus Herra.AO4 36.2

Nämä nöyrät Jumalan palvelijat eivät olleet turhaan tutkineet ennustuksia. Mutta Israelin hallitusmiehet ja papit, joilla myös oli ennustusten kalliit lausunnot silmäinsä edessä, eivät vaeltaneet Herran teillä, eivätkä heidän silmänsä olleet avoinna näkemään elämän Valoa.AO4 36.3

Näin on vieläkin. Uskonnolliset johtajat ja Herran huoneen palvelijat eivät käsitä eivätkä edes huomaa tapauksia, joihin koko taivaan huomio on kiintynyt. Ihmiset tunnustavat historian Kristuksen, samalla kun he kääntyvät pois elävästä Kristuksesta. Nykyaika ei ole halukkaampi kuin ihmiset yhdeksäntoista vuosisataa sitten tunnustamaan Kristusta, joka sanassaan kutsuu itsekieltäymykseen ja joka köyhien ja sairaiden hahmossa pyytää apua, tai näkemään hänen asiakseen sitä vanhurskasta työtä, jonka tekijä saa osakseen köyhyyttä, vaivaa ja moitetta.AO4 36.4